Sinilevätilanne on jatkunut rauhallisena epävakaisen sään hillitessä leväesiintymiä. Marko Järvinen / Syke
Sinilevätilanne jatkuu pääosin rauhallisena, ja havainnot sisävesillä sekä rannikkoalueilla ovat pysyneet vähäisinä. Kuluneen viikon epävakainen sää on vaikeuttanut satelliittihavaintojen tekemistä avomerialueilta. Kauppalaivojen automaattihavaintojen perusteella sinilevämäärä on kuitenkin ollut lievästi koholla Suomenlahden län
Epävakainen sää on pitänyt sinilevätilanteen rauhallisena kuluvalla viikolla. Valtakunnallisen sinileväseurannan sisävesihavaintopaikoilla ei ole kuluneella viikolla havaittu runsaasti sinilevää. Hieman sinilevää on havaittu yhteensä 15:llä sisävesien havaintopaikalla Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, Etelä- ja Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla sekä Etelä-Pohjanmaalla.
Rannikkoalueilla sinilevähavaintojen määrä ei ole juuri muuttunut viime viikosta. Yhdellä Kymenlaakson havaintopaikalla on havaittu runsaasti levää. Hieman sinilevää on havaittu yhdellä rannikon havaintopaikalla Varsinais-Suomessa.
Kattavia satelliittihavaintoja ei ole kuluvalla viikolla saatu avomereltä epävakaisen ja pilvisen sään vuoksi. Länsirannikon sisemmillä vesimuodostumilla on kuitenkin havaittu resuspensiota, eli tuulet ja aallokko ovat nostattaneet pohjasta ainesta pintaan. Pintaan noussut aines aiheuttaa veteen sekoittuessaan sen samentumista. Kauppalaivojen automaattihavaintojen perusteella veteen sekoittunut sinilevämäärä on lievästi koholla Suomenlahden länsiosan avomerialueilla.
Virallisen seurannan lisäksi arvokasta tietoa sinilevätilanteesta saadaan myös kansalaisilta. Kuluvalla viikolla Järvi-meriwikin ja Vesi.fi:n kautta saatiin yhteensä 49 kansalaishavaintoa.
Sinileväesiintymien ja veden samentumisen lisäksi vesistöt myös tummuvat
Valuma-alueelta kulkeutuu vesistöihin eloperäistä ainesta, eli pääosin turve- ja metsämaassa hajonnutta kasviainesta, humusta. Monet Suomen sisävedet ovat tyypillisesti humuspitoisia ja väriltään ainakin lievästi rusehtavia. Lisääntynyt valuma-alueelta kulkeutuvan humuksen määrä ja sen mukana kulkeutuva rauta ovat edistäneet vesistöjen tummumista viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana.Lisääntyneen humuspitoisuuden merkittäviä lähteitä ovat turvemaat ja niillä tehtävät ojitukset. Myös ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä sademäärä edistää humuksen ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Humus- ja ravinnepitoinen vesi kulkeutuu edelleen Itämereen edistäen myös sen tummumista.
Vesistön tummuminen vaikuttaa sen ekosysteemiin. Tummumisen myötä veden pintakerroksesta pääsee vähemmän auringonvaloa läpi, jolloin valaistu vesikerros kaventuu ja yhteyttävien eliöiden elintila pienenee. Pohjalle päätyvän valon määrän vähentyessä vähenee myös uposkasvien määrä. Sen sijaan pinnalla kasvavat kelluslehtiset kasvit, kuten lumpeet, pääsevät runsastumaan. Myös pohjaeläimet ja kalat kärsivät tummumisesta. Järvien rehevöityminen ja tummuminen muuttavat leväyhteisön rakennetta. Tämä heikentää omega-3-rasvahappojen tuotantoa ravintoverkossa ja siten vähentää terveydelle välttämättömien rasvahappojen määrää myös kaloissa. Lisäksi tummuminen edistää veden lämpenemistä, mikä voi johtaa vesistön jyrkempään lämpötilakerrostuneisuuteen ja heikentää alusveden happipitoisuutta.
Näin tunnistat sinilevän
Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja. Runsas määrä sinilevää muodostaa tyynellä ilmalla veteen vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja ja sitä kasautuu rantaveteen. Keväällä vedessä saattaa esiintyä myös kellertävää havupuiden siitepölyä. Sinilevästä poiketen siitepölyä esiintyy veden pinnan lisäksi myös esimerkiksi laiturin tai pihakalusteiden päällä.
Sinilevämassa hajoaa tikulla kokeiltaessa hippusina veteen. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä. Vesiastiassa sinilevät nousevat pintaan vihertävinä hippusina noin tunnin kuluessa.