Aug 01

Vesitilanne heinäkuun lopussa 2018: Pinta- ja pohjavedet alhaalla, järvivedet lämpimiä

IMG_0037

Heinäkuun lämpimien säiden ja monin paikoin vähäisten sateiden vuoksi sekä pinta- että pohjavedet ovat laskeneet matalalle etenkin maan lounais- ja länsiosassa. Hellejakso nosti myös järvivesien lämpötilat harvinaisen korkeiksi, esimerkiksi Jaakon päivän ennätyksiä rikottiin noin puolella havaintopaikoista.

”On selvää, että paikoin lähes sateettoman hellekesän aiheuttama maankosteuden vajaus näkyy pohjaveden pinnoissa, mutta elokuun mahdollinen sadanta ratkaisee, kuinka alas pinnat vielä laskevat. Jos kuivuus jatkuu, voivat pohjaveden pinnankorkeudet paikoitellen laskea vuoden 2003 ennätyslukemia alemmaksi”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen hydrogeologi Mirjam Orvomaa.

Järvien vedenpinnat jatkavat laskuaan

Elokuussa järvien vedenpinnat jatkavat laskuaan. Sääennusteen mukaan lämpötilat laskevat loppuviikosta ja silloin ennustetaan myös runsaampia sateita. “Pääosa sateista imeytyy maaperään, joten ne eivät nosta järvien pintoja”, kertoo tutkija Harri Myllyniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Elokuun alussa rankimmat sateet nostavat paikallisesti virtaamia länsirannikon ja Lapin joissa. Pääosin virtaamat pysyvät kuitenkin tavallista alhaisempina. Ennusteen mukaan elokuun lopussa jokien pinnat ovat jo lähempänä ajankohdalle tyypillisiä arvoja.

Vesitilanne heinäkuussa 2018

Sadanta

Helteisen heinäkuun sateet olivat pääosin kuuroluonteisia ja paikalliset vaihtelut olivat suuria. Joillakin paikoin muutamien tuntien sateet vastasivat suuruudeltaan koko heinäkuun keskimääräistä sadantaa ja aiheuttivat myös paikallisia tulvia kaupunkialueilla. Toisaalta paikoin esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla sademäärät jäivät heinäkuussa alle kolmasosaan tavanomaiseen sademäärään verrattuna ja olivat jopa alle 20 mm.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Järvien ja jokien vedenkorkeudet laskivat heinäkuussa koko maassa vähäisten sateiden ja helteiden aiheuttaman suuren haihdunnan myötä erityisesti maan lounais- ja länsiosassa. Rannikon pienissä jokivesistöissä vedet ovat alempana kuin aikoihin heinäkuussa, ja esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla käytiin paikoin alempana kuin koskaan havaintohistoriassa. Paikalliset rankkasadekuurot nostivat vedenkorkeuksia ja virtaamia vain hetkellisesti. Myös järvien pinnat ovat monin paikoin ajankohdan keskiarvoa alempana. Ainostaan Itä-Suomen järvialueella vedenkorkeudet eivät vielä poikkea merkittävästi keskiarvosta lumisen talven ja sateisen viime syksyn jäljiltä.

Päävesistöjen keskivirtaamat olivat heinäkuussa Vuoksea ja Kymijokea lukuun ottamatta selvästi tavanomaista pienempiä. Länsi- ja lounaisrannikon pienissä vesistöissä heinäkuun keskivirtaama jäi paikoin ennätyksellisen pieneksi.

Järvien ja jokien vesitilanne heinäkuussa 2018

Pohjaveden korkeus

Rannikoilla sekä maan etelä- ja keskiosissa pohjavedet ovat pienissä pohjavesimuodostumissa monin paikoin laskeneet 10–45 cm ajankohdan keskiarvoja alemmaksi. Keskisuurissa ja suurissa muodostumissa pinnat ovat lähellä keskimääräistä tai 5–10 cm keskiarvojen yläpuolella. Verrattuna viimeisimpään merkittävään kuivuusjaksoon, joka vaikutti yhdyskuntien vedenhankintaan vuosina 2002–2003, ovat pinnat vielä 5–25 cm korkeammalla. Maan pohjoisosissa pohjaveden korkeudet vaihtelevat: pienissä muodostumissa pinnat ovat paikoitellen 10–40 cm alle ja suurissa muodostumissa 5–10 cm yli keskiarvojen.

Pohjaveden pinnat jatkavat laskuaan luontaisessa vuodenaikaiskierrossa syys–lokakuun vaihteeseen asti, jolloin yleinen kasvukausi on jo loppunut. Hellekesän aiheuttama maankosteuden vajaus näkyy pohjaveden pinnoissa, mutta elokuun mahdollinen sadanta ratkaisee, kuinka alas pinnat vielä laskevat. Paikoitellen, etenkin maan lounaisosissa pinnat saattavat laskea vuoden 2003 ennätyslukemien alle, jos vähäsateinen kausi jatkuu.

Pintaveden lämpötila

Heinäkuun alussa järvivedet olivat yleisesti hieman ajankohdan keskimääräistä viileämpiä, mutta järvivesien lämpötilat kääntyivät hellejakson alettua nousuun koko maassa. Heinäkuun puolivälistä lähtien pintaveden lämpötilat olivat koko maassa useita asteita ajankohdan keskiarvoa ylempiä, ja suuressa osassa maata järvivedet olivat selvästi yli 20-asteisia. 25 asteen raja ylitettiin heinäkuussa yhdellätoista havaintopaikalla. Jaakon päivän vedenlämpöennätyksiä rikottiin noin puolella havaintojärvistä. Edellisen kerran järvivedet ovat olleet näin lämpimiä heinäkuussa 2014. Heinäkuun päättyessä pintaveden lämpötilat olivat maan etelä- ja keskiosassa 21–26 astetta, ja maan pohjoisosassa 16–23 astetta. Lukemat ovat 2–6 astetta tavanomaista korkeampia.

Pintavesien keskilämpötila oli heinäkuussa erityisesti Pohjois-Suomessa lähes ennätystasolla. Ennätys rikottiin kuitenkin vain Tornionjoen Kukkolankosken havaintoasemalla. Siellä pintaveden keskilämpötila oli heinäkuussa 21,1 astetta ja se on lähes 60-vuotisen havaintohistorian korkein heinäkuun keskilämpötila. Edellinen ennätys, 20,6 astetta, oli vuodelta 2003.

Jul 27

Ilmatieteen laitos – Lämmin merivesi hemmottelee uimareita

WhatsApp Image 2018-07-09 at 15.09.59
Kuva: Markku Hietavuori
Pitkään jatkunut helle ja tyyni sää ovat lämmittäneet meriveden pohjoisella Itämerellä jopa 27 asteeseen. Muuallakin merialueilla lämpötila on noussut 20…25 asteen välille.
Mittaushistorian korkein lämpötila, tasan 27 astetta, mitattiin pohjoisen Itämeren aaltopoijulla keskiviikkona 25.7. Poiju mittaa meren pintakerrosta 40 senttimetrin syvyydeltä. Mittauspaikka sijaitsee avomerellä Utön eteläpuolella. Kyseisessä paikassa mittaukset on aloitettu syksyllä 1996.
Ilmatieteen laitoksen muilla veden lämpötilaa mittaavilla rannikkoasemilla vesi on paikoin miltei yhtä lämmintä kuin pohjoisella Itämerellä. Myös merialueilla on mitattu korkeita lämpötiloja, esimerkiksi Suomenlahdella 25,5 astetta.
Merivesi on nyt erittäin lämmintä avomerellä, mutta suojaisissa ja matalissa merenlahdissa voi veden lämpötila kohota tätäkin korkeammaksi. -Kesän korkeimmat lämpötilat ovat yleensä 20 ja 25 asteen välillä ja viime kesiin verrattuna meitä hemmotellaan tosi lämpimillä uintikeleillä, sanoo meriasiantuntija Antti Kangas Ilmatieteen laitokselta.
Tyypillisesti merivesi on lämpimintä heinä – elokuun vaihteessa. Helteiden jatkumisen myötä meriveden ennustetaan pysyvän lämpimänä myös seuraavien päivien ajan.
Vaikka lämmin merivesi houkuttelee uimaan, tulee levätilanne ottaa huomioon. Helteen aikana on esiintynyt laajoja sinileväkukintoja, ja uimista leväisessä vedessä tulee välttää.
Ajantasaiset pintaveden lämpötilat Merisää-palvelussa https://ilmatieteenlaitos.fi/merisaa
Tietoa levätilanteesta http://www.ymparisto.fi/levatilanne Suomen Ympäristökeskus
Jan 16

Hyydepato aiheuttanut nopean vedennousun Huittisissa ja aiheuttaa tulvavaaraa

Huittinen_Kokemaenjoki_SK-PelastuslaitosMarkoToivio_16012018

Kuva: Satakunnan Pelastuslaitos / Marko Toivio

Tämän päivän aikana vedenkorkeus on ollut jyrkässä nousussa Kokemäenjoen alavalla keskiosalla Säpilänniemen yläpuolella Kokemäen ja Huittisten alueella. Virtaama on pysynyt eilisen jälkeen vakiona noin 400 kuutiometrissä sekunnissa, mutta vesi on silti noussut kymmeniä senttejä ollen nyt noin 20 cm vuotuisen keskimääräisen tulvavedenkorkeuden yläpuolella. Tämä johtuu hyyteen aiheuttamasta padotuksesta Säpilänniemen alueella, vaikka Kokemäenjokeen saatiinkin syntymään keskiosalla melko kattava jääkansi viime viikon jäädytysajon yhteydessä.

Huittisissa vesi on levinnyt laajasti peltoalueille ja uhkaa vapaa-ajanrakennuksia. Mikäli vesi jatkaa nousuaan, myös alimmat asuinrakennukset ja karjasuojat voivat olla kastumisvaarassa. Tilannetta pyritään helpottamaan mahdollisuuksien mukaan Kolsin voimalaitoksen säännöstelyllä. Tulvaveden leviäminen laajasti peltoalueille hillitsee osaltaan vedenkorkeuden nousua.

Tilanne Porissa toistaiseksi vakaa

Kokemäenjoen alaosalla Porissa ja muualla Harjavallan padon alapuolella ei saatu viime viikon jäädytysajon yhteydessä syntymään jääkansia muualle kuin Raumanjuopaan liian pienten pakkaslukemien vuoksi. Joessa kulkee alajuoksulla parhaillaan erittäin runsaasti hyydelauttoja, mutta hyyteen aiheuttamaa padotusta ei ainakaan vielä ole erityisemmin havaittavissa. Tilannetta seurataan kuitenkin tarkasti. Pirkanmaan säännöstellyissä järvialtaissa ei ole kovin paljon varastotilavuutta jäljellä, mutta uuteen jäädytysajoon ryhdytään tarvittaessa, jos lähipäivinä tulee riittävän kylmä ajanjakso.

Oct 10

Tulvakeskus tiedottaa: Runsaat sateet saavat joet tulvimaan Etelä-Suomessa

flood-71302_960_720

Lokakuun alku on ollut suurimmassa osassa maata erittäin sateinen. Tulvakeskuksen mukaan Uudenmaan joet ovat nousseet korkeimmalle tasolleen tänä vuonna. Kansalaisia kehotetaan varovaisuuteen alueilla, joilla vesi on noussut teille tai jalankulku- ja kevyenliikenteen väylille.

Ilmatieteen laitoksen mukaan lokakuun alku on ollut suurimmassa osassa maata hyvin sateinen. Uudellamaalla kuun alku on ollut jopa harvinaisen, paikoin myös poikkeuksellisen sateinen.

Espoon Nuuksiossa lokakuun alun (1.10.–9.10.2017) sademääräksi mitattiin 126,6 millimetriä, mikä on kyseisen ajankohdan Uudenmaan alueen ennätys vuoden 1960 alusta lukien. Aiemmin 100 millimetriä on ylitetty samalla ajanjaksolla Vihdissä (104,4 mm) vuonna 2006, Vantaalla (103,4 mm) vuonna 1974 ja Hangossa (102,3 mm) vuonna 1999.

Koko lokakuun sademäärä on maan etelä- ja keskiosassa tyypillisesti 55–60 millimetriä. Aikavälillä 1.10.–9.10. maan etelä- ja keskiosassa sataa tyypillisesti noin 15 millimetriä. Tänä vuonna saman jakson havaittu sademäärä oli Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Satakunnan, Varsinais-Suomen, Kymenlaakson ja Pirkanmaan maakunnissa keskimäärin noin 50 millimetriä tai enemmän, Uudellamaalla jopa 83 millimetriä.

Edellisen kerran vastaavia yli 70 millimetrin kertymiä mitattiin vuonna 2012 Satakunnassa, Pohjanmaalla sekä Etelä-Pohjanmaalla. Suurta vaihtelua kuvaa se, että parina edeltävänä vuotena (2015 ja 2016) lokakuun alun sademäärä oli maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen vain 0–3 millimetriä.

Kansalaisia kehotetaan varovaisuuteen

Lokakuun alusta jatkuneet sateet nostavat jokien ja järvien pintoja Etelä-Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen mukaan Uudenmaan joet ovat nousseet korkeimmalle tasolleen tänä vuonna. Jokien pinnat jatkavat nousuaan ainakin torstaihin, mahdollisesti hieman pidempään, kunnes runsaimmat sateet loppuvat. Joet tulvivat Etelä-Suomessa paikoin alavimmille pelloille. Näin käynee muun muassa Vantaanjoen sivujoella Lepsämänjoella, jolla tulviminen on tavallista.

Uudenmaan rannikolla maa on nyt hyvin märkää ja sateet näkyvät nopeasti vedenpintojen nousuna. Varsinais-Suomessa maaperä on kuivempaa, joten tulvahuiput jäävät siellä selvästi etelärannikkoa vaatimattomimmiksi. Pienemmät purot ja ojat tulvivat runsaimman sateen alueella etelä- ja mahdollisesti myös lounaisrannikolla.

Kansalaisia kehotetaan varovaisuuteen alueilla, joilla vesi on noussut teille tai jalankulku- ja kevyenliikenteen väylille. Veden alle jäävät kuopat ja esteet ovat vaarallisia kaikille, ja jo 15 senttimetriä nopeasti virtaavaa vettä kaataa aikuisen henkilön.

Mökkiläisten ja muiden ranta-asukkaiden on syytä ottaa huomioon, että järvien pinnat ovat lähes koko maassa tavallista korkeammalla. Esimerkiksi Pielisen ja Kallaveden ennustetaan olevan koko syksyn ajan selvästi tavallista korkeammalla tasolla. Saimaan vedenkorkeuden ennustetaan puolestaan nousevan koko loppusyksyn ajan yläpuolisista järvistä tulevien tavallista suurempien virtaamien johdosta.

Sää jatkuu epävakaisena

Ilmatieteen laitoksen 10. lokakuuta tekemän ennusteen mukaan sää on loppuviikolla yleiskuvaltaan epävakaista. Keskiviikkona ja torstaina yhtenäisemmät sateet painottuvat maan eteläosaan. Perjantaina sateet jäävät suuressa osassa maata vähiin, mutta lauantaina lännestä saapuu jo seuraava sadealue. Loppuviikon sademäärä on suuressa osassa maata 5–20 millimetriä, etelärannikolla mahdollisesti enemmän.

Lisätietoja:

Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Tulvatilanne: http://www.ymparisto.fi/tulvatilanne

Miten varautua tulviin: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Miten_varaudun_tulviin_ja_mita_teen_tulvatilanteessa/Tulva_edessa__vaara_vedessa_kuvasarja(38212)

Jan 18

Monivuotisten makrolevien lajimäärä on taantunut ulkosaaristossa Uudellamaalla

rakkoleva_ari_ruuskanen

Rakkolevä. Kuva: Ari Ruuskanen

Suurikokoisten vesikasvien eli makrolevien määrä on parin viimeisen vuosikymmenen aikana vähentynyt ulkosaaristossa Tvärminnessä, Inkoossa ja Pernajassa. Tulos kertoo rannikkovesien pitkäaikaisesta rehevöitymisestä. Tiedot makrolevien yli 20 vuotta kestäneestä seurannasta on koottu ELY-keskuksen teettämään raporttiin.

Rehevöityminen on vaikuttanut voimakkaasti 3-9 metrin syvyydessä eläviin monivuotisiin lajeihin. Reilut 20 vuotta sitten rakkolevää kasvoi kaikilla alueilla runsaasti, mutta sen esiintyminen on taantunut ulkosaaristossa voimakkaasti. Läntisiltä seurantapaikoilta Tvärminnessä ja Inkoossa rakkolevä on kadonnut kokonaan, Pernajassa rakkolevää vielä kasvaa. Rakkolevän kasvuvyöhykkeellä merialueiden pohja on autioitunutta ja paljaana tai pääasiassa kuolleesta levästä, mikrolevistä ja sedimentistä koostuvan aineksen peitossa.

Lähellä vedenpintaa kasvavat rihmalevät ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Yli 9 metrin syvyydessä elävät lajit eivät myöskään ole ELY-keskuksen keräämien tietojen perusteella taantuneet.

Makrolevät kasvavat omissa kerroksissaan

Makrolevät kasvavat rannikoiden kovilla pohjilla ja muodostavat syvyyssuuntaisia vyöhykkeitä. Kasvua riittää niin syvälle kun valoa on tarpeeksi. Lähimpänä pintaa kasvavat rihmalevät ja niiden alapuolella rusko- ja punalevät. Makrolevät kuuluvat suurikokoisten vesikasvien ryhmään. Niiden tyviosa kiinnittyy alustaan ja varsi hoitaa ravinnonoton vedestä sekä yhteyttämisen.

Yleisimpiä makroleviä Uudenmaan rannikolla ovat viherahdinparta ja rakkolevä. Punalevät kasvavat syvimmällä.

Dec 08

Pääkaupunkiseudun rannikkovesien tila on heikko

ae6bf40d-2bc0-463a-a59a-a0132ee9e8f0-main_image

Rakkolevän esiintymät heijastavat meren tilan pitkäaikaisia muutoksia. Rakkolevävyöhyke tarjoaa suojaa ja ravintoa lukuisille selkärangattomille, ja myös useat kalalajit lisääntyvät sen suojassa. Kuva: Kaarina Heikkonen.

Pääkaupunkiseudun rannikkovesien tila vaihtelee ekologisen laatuluokituksen mukaan huonosta tyydyttävään. Tila on heikoin suljetuilla sisälahdilla ja paras ulkosaariston ja avomeren rajalla.

Pintavesien ekologisella laatuluokituksella pyritään kuvaamaan sisävesien ja merialueen vesistöjen tilaa kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon elottoman ja elollisen luonnon erityispiirteitä. Ekologinen laatuluokittelu kuvaa pääosin vesistöjen vastetta rehevöittävään kuormitukseen eli ravinnepäästöihin.

Pääkaupunkiseudun rannikkoalueiden vesiin kohdistui voimakas paikallinen ravinnekuormitus aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Vantaanjoki tuo edelleen suuria määriä ravinteita mereen.

”Yhdyskuntajätevesistä peräisin olevaa ravinnekuormitusta on leikattu huomattavasti 1990-luvulta lähtien, ja nykyiset päästöt ovat vain murto-osa huippuvuosien kokonaismääristä. Tästä huolimatta rannikkovesien tila ei ole ekologisen laatuluokituksen mukaan parantunut huomattavasti 1970-luvun tilanteesta”, kertoo tutkija Emil Vahtera Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.

Pitkäaikaisten seuranta-aineistojen mukaan ravinnepitoisuudet ovat päästöleikkausten johdosta laskeneet pintavedessä, mutta vesi on yhä sameaa ja levien määrä suuri. Paikoitellen pohjanläheinen vesi on hyvin vähähappista aivan rannikon läheisyydessä, ja esimerkiksi rakkolevää löytyy alueelta entistä vähemmän menneisiin vuosiin verrattuna.

Heikoimmassa kunnossa alueella ovat Seurasaarenselkä ja Laajalahti, jotka kärsivät edelleen aiemmasta ravinnekuormituksesta ja huonosta veden vaihtuvuudesta.

Voimakas ihmistoiminta ja monimutkaisen ravintoverkon arvaamattomat vasteet hidastavat merialueen tilan palautumista tehokkaista päästövähennyksistä huolimatta.

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen seuranta-aineistojen tuloksia ja viimeisin vuosittain julkaistava merialueen ekologinen laatuluokituksen karttakuva löytyvät Helsingin kaupungin internet-sivuilta: http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto-ja-viheralueet/vedet/itameri/seuranta

Lähde: Sofia Airola ja Emil Vahtera: Pääkaupunkiseudun rannikkovesien ekologinen laatuluokitus – Työkalu rannikkovesien laatuluokituksen laskentaan sekä laatuluokituksen vaihtelu 1970-luvulta nykypäivään. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 9/2016. http://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-09-16.pdf.

Nov 18

Suolapulssien vaikutus näkyy nyt Suomen rannikolla

img_0981

Kuva: Markku Hietavuori

Itämerelle aiemmin tänä vuonna saapuneiden suolapulssien vaikutus näkyy nyt Suomen rannikolla. Helsingin edustalla 46 metrin syvyydessä tehtiin 16.11. normaalista hyvin poikkeavia havaintoja meriveden laadusta.

Pohjanläheisen veden suolaisuus oli 8,03 promillea, kun normaalit arvot alueella tähän vuodenaikaan ovat noin 5,5–6,0 promillen välillä. Helsingin ympäristökeskus on mitannut meriveden suolapitoisuuksia vuodesta 1967 saakka. Nyt mitattu suolapitoisuus on koko mittaushistorian korkein.

Samaan aikaan alueen veden happipitoisuus oli laskenut voimakkaasti ja ravinnepitoisuudet nousseet viisinkertaisiksi edelliseen havaintokertaan verrattuna.

Havainnot kertovat Itämerelle aiemmin tänä vuonna saapuneiden suolapulssien vaikutuksesta Suomenlahdella. Suolapulssit hapettavat Itämeren pääaltaan syvänteiden vesiä, mutta samalla työntävät vanhaa suolaista, hapetonta ja hyvin ravinteikasta vettä Suomenlahdelle ja heikentävät voimakkaasti Suomenlahden syvänteiden tilaa. Vaikutukset näkyvät myös rannikolla, kun Itämeren pääaltaalta työntyvien vesimassojen tilavuus on tarpeeksi suuri.

Suomenlahdelle työntyvät hapettomat ja ravinteikkaat vedet heikentävät pohjaeliöstön tilaa ja saattavat aiheuttaa tulevina vuosina normaalista voimakkaampia sinileväkukintoja.

Nov 17

Syyskierto on toteutunut Nuasjärvellä ja syvänteissä hyvin happea

2016-11-17-13_47_45-kuva-2-pdf-nitro-reader-3

Syvänteiden vedenlaadun tarkkailupisteiden ja purkuputken sijainti Nuasjärvessä.

Kainuun ELY-keskus on seurannut tehostetusti Nuasjärven tilaa ja syyskierron toteutumista. Nuasjärven vedenlaatua on tarkkailtu Terrafamen velvoitetarkkailun vesinäytteenottojen, vedenlaadun kenttämittausten ja jatkuvatoimisten mittausten lisäksi Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) toimesta. Kainuun ELY-keskus tilasi GTK:lta selvityksen eri puolilla Nuasjärveä sijaitsevien syvänteiden vedenlaadusta sekä kuormituksen päävirtaussuunnista. Tutkimusraportti ja kuvaus alapuolisten vesistöjen tilasta julkaistaan vuoden vaihteessa. Myös Suomen ympäristökeskus (SYKE) osallistuu tutkimustulosten arviointiin ja Nuasjärven tilan tulkintaan.

Lokakuun mittaustulokset osoittavat, että syyskierto on toteutunut Nuasjärvessä ja sekoittanut syvänteiden veden alusvettä myöten. Syyskierron toteutumista osoittaa se, että syvänteen vesimassa on kauttaaltaan saman lämpöistä. Veden sekoittumisen ansiosta syvänteiden happitilanne on hyvä. Myös veden suolaisuutta kuvaava sähkönjohtavuus on laskenut huomattavasti. Ainoastaan Ison Selkäsaaren edustalla sijaitsevan syvänteen Nj35 alusveden sähkönjohtavuus on koholla. Tarkkailutuloksien perusteella purkuputken kuormitus on näkynyt selkeimmin syvänteessä Nj35. Purkuputken aiheuttama kuormitus on ympäristöluvan lupaehtojen mukaista. Kainuun ELY-keskus tulee jatkamaan tehostettua Nuasjärven vedenlaadun seurantaa ja tiedottamista.

Aug 03

TAMPEREEN KAUPUNKI: Kaukajärvi, Särkijärvi, Tohloppi ja Kurjenjärvi puhdasvetisimpiä vuonna 2015 tutkituista järvistä

2016-08-03 13_38_39-Tampereen_jarvet_2015.pdf - Nitro Reader 3

Tampereen järvistä vedenlaadultaan kärjessä ovat edelleen Kaukajärvi ja Särkijärvi, jotka ovat karuja ja kirkasvetisiä. Kaukajärven kirkkaus lähentelee ennätyksiä, sillä näkösyvyys on talvisin suurimmillaan 8-10 metriä. Erittäin puhdasvetisiä olivat myös Tohloppi ja Kurjenjärvi Teiskon alueella. Vuonna 2015 tutkituista järvistä hyväkuntoisia järviä olivat Paalijärvi, Iso Päiväjärvi, Vaavunjärvi ja Velaatanjärvi, jotka nekin sijaitsevat Teiskossa.

Voimakkaimmin olivat rehevöityneet Sorsalampi, Iidesjärvi, Niihamanjärvi ja Ahvenisjärvi. Nämä järvet soveltuvatkin välttävästi tai huonosti virkistyskäyttöön. Muut vuonna 2015 tutkitut järvet olivat rehevyysasteeltaan karuja tai lievästi reheviä.

Vuonna 2015 tutkittiin 16 järveä. Järvien vedenlaatu tutkittiin lopputalvella ja -kesällä 2015, ja raportti tuloksista valmistui tänä kesänä. Lisäksi tutkittiin Vuoreksen alueen järviä sekä kunnostustoimien vaikutusta Sorsalammen, Likolammen ja Ahvenisjärven vedenlaatuun. Ahvenisjärveä on hapetettu ja viilennetty talviaikana virransekoittimilla ja Likolampea uppupumpuilla. Sorsalammen fosforipitoisuutta on saatu alennettua alumiinikloridilla, jota käytettiin vuosina 2011 ja 2012. Myös Vuoreksessa hapetettiin Iso Virolaista virransekoittimella vuonna 2015, ja rakentamisen aiheuttamaa veden suolapitoisuutta ja happikatoa saatiin näin vähennettyä.

Tampereen alueella on 160 yli hehtaarin kokoista järveä ja lampea. Säännöllisesti seurataan 61 järven ja lammen vedenlaatua. Tiheimmin tarkkaillaan kaupunkialueella ihmistoiminnan vaikutuksessa olevia järviä. Joka vuosi seurattavia järviä ovat esimerkiksi Alasjärvi, Iidesjärvi, Kaukajärvi ja Ahvenisjärvi. Tutkimukset tekee Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Tampereen kaupungin tilauksesta. Pyhäjärven ja Näsijärven tilaa seuraa Pirkanmaan ELY-keskus, lisäksi näihin päätyvää jätevesikuormitusta seurataan järviä kuormittavien laitosten velvoitetarkkailussa.

Kantakaupungin järviä kuormittavat katujen suolaus ja asutuksen hulevedet. Maaseutualueella järviä rasittaa pelloilta tuleva kuormitus sekä haja-asutuksen jätevedet.

Tampereen järvien tilan voi tarkistaa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen ylläpitämästä vedenlaatupalvelusta www.vesikeskus.fi/vedenlaatu

Jun 20

Kostean maaperän ansioista Pirkanmaan järvien vedenkorkeuksien lasku hidastuu

Pirkanmaan luonnontilaisten järvien vedenkorkeudet ovat jonkin verran keskimääräistä alempana vähälumisen talven ja melko kuivan alkukesän jälkeen. Vedenkorkeudet ovat olleet laskusuunnassa jo toukokuun puolesta välistä saakka, mutta viime päivien sateet ovat saaneet maaperän vesivarastot täyttymään ja sitä myöten suurempien järvien vedenkorkeuksien lasku on hidastunut tai pysähtynyt. Pienemmillä järvillä vedenkorkeudet ovat lähteneet sateiden ansiosta nousuun. Säännöstellyillä järvillä ollaan tavanomaisissa kesäkuun korkeuksissa. Kasvukauden aikana vedenkorkeuksien lasku on tyypillistä suuren haihdunnan ja kasvillisuuden käyttämän veden vuoksi. Yleensä kesäaikainen vedenkorkeuden alentuminen jatkuu syyssateisiin saakka.

Vesien lämpötilat nousivat loppukevään kuuman jakson myötä jopa yli 20 asteen, mutta ovat kylmän kesäkuun myötä laskeneet jopa alle 15 asteen. Paikoin veden lämpötila on ollut kesäkuussa jopa alle 10 astetta, kun tuulet ovat sekoittaneet järvivesiä ja nostaneet kylmiä pohjanläheisiä vesimassoja pintaan. Keskimäärin suurten järvien veden lämpötilat ovat 18 asteen paikkeilla.

Pohjavesitilanne on hyvä ja pinnankorkeudet ovat pääosin keskiarvossa. Näillä näkymin vedenkorkeudet pysyttelevät nykyisillä tasoillaan.

Taulukossa on esitetty Pirkanmaan järvien havaitut vedenkorkeudet 19.6.2016. Suluissa on esitetty vedenkorkeuden erotus (m) vuosien 1970-2015 kyseisen päivän keskimääräiseen arvoon.

19.6.2016 Korkeus merenpinnasta

NN+m

Näsijärvi, Tampella (s) 95,28 (+0,03)
Pyhäjärvi, Näppilä (s) 77,10 (+0,07)
Vanajavesi, Toijala (s) 79,46 (+/- 0)
Kyrösjärvi (s) 83,09 (-0,11)
Kukkia, Pälkäne (lt) 86,51 (-0,07)
Längelmävesi, Kaivanto (lt) 84,01 (-0,08)
Kitusjärvi, Virrat (lt) 115,92 (-0,08)
Tarjannevesi, Visuvesi (lt) 96,02 (-0,05)
Toisvesi (lt) 97,63 (-0,19)

s = säännöstelty, lt = luonnontilainen