Sep 23

Itämeren seurantamatkat elokuussa 2021: Suomenlahdella merkkejä elpymisestä, Selkämerellä tilanne huolestuttava

thoughtful-ternSuomen ympäristökeskuksen elokuun seurantamatkojen mukaan Suomenlahti on elpynyt 2010-luvun puolivälin Itämeren suolapulssien välillisesti aiheuttamasta tilan heikkenemisestä. Sääolojen säätelemät virtaukset Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan välillä aiheuttavat vaihtelua Suomenlahden tilassa, mikä vaikeuttaa päästövähennysten vaikutuksen erottamista. Selkämeren syvänteissä happitilanne näyttää edelleen huononevan.

Suomenlahden rannikkovesissä myönteistä kehitystä, keskiosassa ennätyskorkeita ravinnepitoisuuksia

Itämereen tuli vuosina 2014–2016 suolapulsseja Pohjanmereltä. Suolapulssien edellään työntämän suolaisen, hapettoman ja ravinnepitoisen veden epäsuotuisat vaikutukset olivat selvästi havaittavissa Suomenlahden happitilanteessa elokuussa 2019. Tänä vuonna happitilanne oli avoimella Suomenlahdella huonompi kuin kesällä 2020 mutta kuitenkin parempi kuin vuonna 2019. Samoin Suomenlahdella fosforipitoisuudet pohjalla olivat korkeampia kuin vuonna 2020 mutta pääosin matalampia kuin vuonna 2019.

Suomenlahdella fosforipitoisuudet pohjalla olivat korkeampia kuin vuonna 2020 mutta pääosin matalampia kuin vuonna 2019.

Suomenlahden keskiosassa mitattiin elokuussa 50-vuotisen seurantahistorian korkeimmat biologisesti käyttökelpoisen fosforin ja typen pitoisuudet. Korkeat pitoisuudet selittynevät Itämeren pääaltaalta tulleella eristyksiin jääneellä vedellä, johon pohjasta vapautuneet ravinteet ovat kertyneet.

Suomenlahden rannikkovesissä pohjan tila oli 20-vuotisen seurantajakson parhaita. Valtaosassa havaintoasemia pintasedimentti oli hapettunut ja pohjaeläimiä esiintyi. Pohjan tila on parantunut ulkosaaristossa ja ulkomeren tuntumassa. Sen sijaan sisäsaariston pienialaisten ja vedenvaihdoltaan heikkojen rannikkosyvänteiden tila ei ole seurantajakson aikana parantunut.Suomenlahden fosforikuormitus on pienentynyt 2000-luvulla noin 60 prosenttia. Levämäärää kuvaava klorofylli-a:n pitoisuus on silti itäisellä Suomenlahdellakin samalla tasolla kuin 1990-luvun alkupuolella.

Itämeren pääaltaan syväveteen kertyy fosforipankki

Itämeren pääaltaalla ja Selkämerellä happitilanne oli tänä kesänä varsin samanlainen kuin kesällä 2019 ja 2020. Pääaltaalla 70–80 metriä syvemmällä oleva vesikerros on hapeton.

Selkämerellä happitilanne on 2000-luvulla heikentynyt. Selkämeren syvänteissä tavataan happea edelleen, mutta happipitoisuuden laskeva suuntaus on huolestuttava varsinkin, kun saman aikaan fosforipitoisuudet ovat nousseet ja laajat sinileväkukinnat yleistyneet.

Ahvenanmeren syvänteen happipitoisuudet olivat aiempia vuosia alhaisemmat. Saaristomerellä pohjanläheisen veden happipitoisuus oli lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Tosin Saaristomeren eteläosissa happea oli pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna vähemmän. Eteläosan syvänteessä mitattiin myös Saaristomeren korkeimmat ravinnepitoisuudet. Alentunut happipitoisuus ja kohonneet ravinnepitoisuudet johtunevat pääaltaan veden vaikutuksesta.

Itämeren pääaltaan syvänteissä fosforipitoisuus on edelleen kasvanut. Syväveden hapettomuus estää fosforin sitoutumisen pohjasedimenttiin.

Seurantatieto tärkeää meren tilan arvioimiseksi

Tutkimusalus Aranda tekee vuosittain neljä Itämeren tilan seurantamatkaa ja lisäksi tehdään pienemmällä aluksella elokuun rannikkoseurantamatka Suomenlahdella. Matkat ovat osa SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen Itämeren tilan pitkäaikaismuutosten seurantaa ja ne palvelevat Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaa sekä Itämeren maiden yhteistä HELCOM-seurantaa.

Seurantamatkoilla kerätään tietoa Itämeren fysiikasta, kemiasta ja biologiasta sekä haitallisista aineista pohjasedimentistä pintaan saakka. Sen pohjalta voidaan mm. arvioida meren happitilannetta, rehevöitymistä ja mahdollisia plankton- ja pohjaeläinyhteisöissä tapahtuneita muutoksia. Tehdyt havainnot perustuvat tutkimusalus Arandan, rannikkoseurantamatkan ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) tutkimusalus Svealla toteutettuihin heinä- ja elokuun matkoihin.

Jan 25

Uusi indeksi kertoo Itämeren terveydentilan myös ihmisen näkökulmasta

white-and-black-floral-mattress

Itämeren terveydentila on arvioitu uudella tavalla. Itämeren terveysindeksi, Baltic Sea Health Index (BHI), eroaa aiemmista tilan arvioista siinä, että ympäristön tilan lisäksi indeksi huomioi meriluonnon ihmiselle tarjoamat hyödyt. Itämeren tämänhetkiselle terveydentilalle indeksi antaa arvosanan 76 asteikolla 1–100, jossa 100 edustaa ihmisen kannalta tavoiteltavaa tilaa. Suhteellisen hyvällä tolalla ovat esimerkiksi rannikon kalayhteisöt ja merestä elantonsa saavat elinkeinot. Suurimpia ongelmia ovat rehevöityminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja suojelualueiden vaillinainen hallinta.

BHI flower plot Suomi

tämeren yhdeksän tavoitteen ja niiden alatavoitteiden terveysindeksit. Mitä suurempi sektorin värillinen osuus on, sitä lähempänä indeksi on tavoitetasoa 100. Matalimpien sektoreiden osoittamissa tavoitteissa on eniten parannettavaa. Lähde: https://baltic-ohi.shinyapps.io/dashboard/

Uusi Itämeren tilaa ja terveyttä kuvaava indeksi, Baltic Health Index (BHI), on laadittu kansainvälisenä yhteistyönä. Indeksi perustuu koko maapallon merien tilaa tarkastelevaan Ocean Health Indexiin. BHI arvioi Itämeren terveyttä yhdeksän tavoitteen kautta. Näitä ovat veden puhtaus (rehevöityminen, haitalliset aineet, roskaantuminen), luonnon monimuotoisuus, ruoantuotanto, hiilen sidonta, mereen liittyvä turismi ja virkistyskäyttö, kalastusmahdollisuudet, paikallisten merielinkeinojen elinvoimaisuus, merituotteiden tarjonta sekä lajien ja merialueiden suojelu.

”Baltic Health Index on kuin Itämeren kuumemittari”, toteaa arviointiin osallistunut tutkimusprofessori Markku Viitasalo SYKEstä. ”Se antaa yhdellä luvulla käsityksen Itämeren tämänhetkisestä terveydentilasta. Kun mittausta jatketaan vuosittain, nähdään, onko potilas paranemaan päin.”

Aiemmin Itämeren tilaa on arvioitu puhtaasti ekosysteemin tilan kautta. Uusi indeksi huomioi Itämeren rehevöitymisen ja saastumisen lisäksi myös ihmisen merestä saamia hyötyjä eli ekosysteemipalveluja. Indeksiin vaikuttaa myös, ollaanko tavoitetta saavuttamassa vai onko tilanne menossa huonompaan suuntaan. Suunnan huomiointi auttaa kohdentamaan toimenpiteitä juuri oikeisiin tavoitteisiin.

Virkistyskäyttö, pienkalastus ja ruoantuotanto melko hyvällä tolalla

Tavoitteiden saavuttamisessa on merialueiden välillä suuria eroja. Merialueittaiset indeksit vaihtelevat 3 ja 100 välillä. Koko Itämeren kokonaisarvio on tällä hetkellä 76. Moni ihmiseen suoraan liittyvä tavoite, esimerkiksi meren virkistyskäyttö, pienkalastus ja ruoantuotanto merestä, on melko hyvällä tolalla.

”On kuitenkin muistettava, että paras luku 100 ei sekään tarkoita täydellistä luonnontilaa vaan meriympäristön tarjoamien ekosysteemipalvelujen tavoiteltavaa tilaa lähinnä ihmisen kannalta”, Viitasalo selittää.

”Ei ole yllätys, että rehevöitymisen osalta Itämeren tilanne arvioidaan edelleen huonoksi. Varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella indeksit vaihtelevat 50 ja 72 välillä, Perämerellä luku on sentään parempi, 83”, toteaa merenhoidon ryhmäpäällikkö Vivi Fleming SYKEstä.

”Tila on monella alueella paranemassa, mutta liian hitaasti. Maalta tulevia ravinnepäästöjä on edelleen rajoitettava, ja toimenpiteissä pitäisi pystyä ennakoimaan myös tulevat ilmastonmuutoksen vaikutukset. On tärkeää huomata, että rehevöityminen vaikuttaa lähes kaikkeen, ja monien muiden indeksissä arvioitujen terveyden osatekijöiden hyvää tilaa ei pystytä saavuttamaan, ellei rehevöitymistä saada kuriin”, Fleming jatkaa.

Meriluonnon monimuotoisuus on heikentynyt

Muita vaillinaisesti saavutettuja tavoitteita ovat haitalliset aineet, jotka esim. Pohjanlahden pohjoisosissa saavat arvion 39–43, sekä luonnon monimuotoisuus, joka erityisesti eteläisellä ja keskisellä Itämerellä on madaltunut kalojen, lintujen ja merinisäkkäiden heikon tilanteen takia. Suojelun vaillinaisuus näkyy merialuesuojelun arviossa, joka Suomen merialueilla vaihtelee 11–63. ”Tämä johtuu lähinnä siitä, että monilla Suomen merellisillä suojelualueilla ei edelleenkään ole hoidon ja käytön suunnitelmia”, toteaa Viitasalo.

BHI kartta

Stockholm Resilience Centerin ylläpitämillä nettisivuilla Itämeren terveysindeksin arvoja voi tarkastella tavoitteittain ja merialueittain. Kuva haitallisten aineiden indeksistä kertoo, että niiden osalta Itämeren tilanne on paikoin hyvin huono. Lähde: https://baltic-ohi.shinyapps.io/dashboard/

Kaikkein huonoimmat arviot indeksissä saa merenpohjien kyky hiilensidontaan. Itämeren tärkeitä hiilinieluja ovat pehmeät kasvillisuuspohjat. ”Koko Itämeren arvosana on vain 20”, toteaa arviointiin osallistunut apulaisprofessori Christoffer Boström Åbo Akademista. ”Tämä on ensiarvio, joka varmasti täsmentyy tulevina vuosina. Matala indeksi johtuu osittain siitä, että hiilensidonnan indikaattorina käytettiin nyt meriajokasta. Laajat meriajokasniityt ovat tehokkaita hiilinieluja, mutta Itämerellä laji sitoo paljon hiiltä ainoastaan Tanskan salmissa ja Kattegatissa.”

”Kun indeksiä jatkossa päivitetään, otetaan siinä laajemmin huomioon myös matalien merenlahtien ja laguunien murtovesikasvillisuus, jolloin myös nämä hiilensidonnan kannalta arvokkaat elinympäristöt saavat ansaitsemansa huomion”, Boström jatkaa.

Itämeren terveysindeksin laadintaa on johtanut Tukholman yliopiston Stockholm Resilience Center (SRC), ja työhön on osallistunut laaja joukko Itämeren asiantuntijoita. Suomen edustajat ovat Suomen ympäristökeskuksesta ja Åbo Akademista.

BHI:n taustalla oleva tutkimus julkaistiin People and Nature -julkaisusarjassa 20.1.2021. Indeksi, sen tulokset sekä menetelmät ja indeksin taustalla olevat aineistot löytyvät Stockholm Resilience Centerin ylläpitämiltä verkkosivuilta, joilla indeksin arvoja voi tarkastella tavoitteittain ja merialueittain.