Jul 27

Ilmatieteen laitos – Lämmin merivesi hemmottelee uimareita

WhatsApp Image 2018-07-09 at 15.09.59
Kuva: Markku Hietavuori
Pitkään jatkunut helle ja tyyni sää ovat lämmittäneet meriveden pohjoisella Itämerellä jopa 27 asteeseen. Muuallakin merialueilla lämpötila on noussut 20…25 asteen välille.
Mittaushistorian korkein lämpötila, tasan 27 astetta, mitattiin pohjoisen Itämeren aaltopoijulla keskiviikkona 25.7. Poiju mittaa meren pintakerrosta 40 senttimetrin syvyydeltä. Mittauspaikka sijaitsee avomerellä Utön eteläpuolella. Kyseisessä paikassa mittaukset on aloitettu syksyllä 1996.
Ilmatieteen laitoksen muilla veden lämpötilaa mittaavilla rannikkoasemilla vesi on paikoin miltei yhtä lämmintä kuin pohjoisella Itämerellä. Myös merialueilla on mitattu korkeita lämpötiloja, esimerkiksi Suomenlahdella 25,5 astetta.
Merivesi on nyt erittäin lämmintä avomerellä, mutta suojaisissa ja matalissa merenlahdissa voi veden lämpötila kohota tätäkin korkeammaksi. -Kesän korkeimmat lämpötilat ovat yleensä 20 ja 25 asteen välillä ja viime kesiin verrattuna meitä hemmotellaan tosi lämpimillä uintikeleillä, sanoo meriasiantuntija Antti Kangas Ilmatieteen laitokselta.
Tyypillisesti merivesi on lämpimintä heinä – elokuun vaihteessa. Helteiden jatkumisen myötä meriveden ennustetaan pysyvän lämpimänä myös seuraavien päivien ajan.
Vaikka lämmin merivesi houkuttelee uimaan, tulee levätilanne ottaa huomioon. Helteen aikana on esiintynyt laajoja sinileväkukintoja, ja uimista leväisessä vedessä tulee välttää.
Ajantasaiset pintaveden lämpötilat Merisää-palvelussa https://ilmatieteenlaitos.fi/merisaa
Tietoa levätilanteesta http://www.ymparisto.fi/levatilanne Suomen Ympäristökeskus
May 04

Ilmatieteen laitos – Jäätalvi oli keskimääräinen

crack-ice-in-the-lake

Kuluva jäätalvi oli lähellä pitkäaikaisten tilastojen keskiarvoa, vaikka alkutalvi lupaili leutoa jäätalvea. Perämerellä talvi jatkuu edelleen.

Talvi 2017–2018 luokitellaan tilastoissa jäällisen alueen laajuuden perusteella keskimääräiseksi. Vielä loppuvuodesta näytti siltä, että talvi jää perusleudoksi neljän edeltävän vuoden tavoin.

Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelu aloitti talvikautensa marraskuun alussa, jolloin julkaistiin jäätalven ensimmäinen kartta.

”Talvi oli siinä mielessä epätavallinen, että se alkoi lauhana, ja vielä tammikuun lopussa keskimääräisen talven todennäköisyys oli muutaman prosentin luokkaa”, sanoo Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio.

Helmikuun puolivälissä sää kylmeni merkittävästi ja Itämeren jääpeite alkoi kasvaa. Laajin jäätilanne saavutettiin 5.3.2018, jolloin jäällisen alueen laajuus oli 175 000 km². Tämä on hyvin lähellä pitkäaikaisten tilastojen keskiarvoa. Esimerkiksi viime vuoden leutona talvena jäätä oli enimmillään 88 000 km²:n alueella.

”Vaikka talvi tavallaan ’yllätti’, niin vastaavanlaisia tilanteita, jolloin alkutalvi oli lauha ja lopputalvi erityisen kylmä, on koettu esimerkiksi vuosina 2005, 2006 ja 2013”, Vainio sanoo.

Kaikki Suomen jäänmurtajat olivat ensimmäistä kertaa sitten kauden 2012–2013 avustamassa meriliikennettä. Ajoittain varsinkin Merenkurkun ja eteläisen Perämeren liikenteessä tarvittiin paljon apua pohjoisen puoleisten tuulien puskiessa jäitä Merenkurkkuun.

Talvi jatkuu Perämerellä                               

Eteläiset merialueet ovat vapautuneet jäistä Merenkurkun tietämille, mutta Perämerellä jäätalvi jatkuu. Esimerkiksi Perämeren pohjoisosassa on saaristossa 40–75 senttimetriä paksua kiintojäätä. Kaikkiin Perämeren satamiin avustetaan edelleen kauppalaivoja kaikkiaan neljän suomalaisen ja kahden ruotsalaisen jäänmurtajan voimin.

Jäätilanteen kehittymistä seurataan Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelussa jäätalven päättymiseen saakka päivittäin arviolta vielä noin kolmen viikon ajan. Sen jälkeen Ilmatieteen laitoksen Meripalvelut jatkaa aallokon ja vedenkorkeuden seurantaa ja aloittaa taas marraskuun alussa meriveden jäähtymisen seurannan.

 

Ajantasainen jääkartta: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne
Meriveden korkeushavainnot: ilmatieteenlaitos.fi/vedenkorkeus

Oct 10

Tulvakeskus tiedottaa: Runsaat sateet saavat joet tulvimaan Etelä-Suomessa

flood-71302_960_720

Lokakuun alku on ollut suurimmassa osassa maata erittäin sateinen. Tulvakeskuksen mukaan Uudenmaan joet ovat nousseet korkeimmalle tasolleen tänä vuonna. Kansalaisia kehotetaan varovaisuuteen alueilla, joilla vesi on noussut teille tai jalankulku- ja kevyenliikenteen väylille.

Ilmatieteen laitoksen mukaan lokakuun alku on ollut suurimmassa osassa maata hyvin sateinen. Uudellamaalla kuun alku on ollut jopa harvinaisen, paikoin myös poikkeuksellisen sateinen.

Espoon Nuuksiossa lokakuun alun (1.10.–9.10.2017) sademääräksi mitattiin 126,6 millimetriä, mikä on kyseisen ajankohdan Uudenmaan alueen ennätys vuoden 1960 alusta lukien. Aiemmin 100 millimetriä on ylitetty samalla ajanjaksolla Vihdissä (104,4 mm) vuonna 2006, Vantaalla (103,4 mm) vuonna 1974 ja Hangossa (102,3 mm) vuonna 1999.

Koko lokakuun sademäärä on maan etelä- ja keskiosassa tyypillisesti 55–60 millimetriä. Aikavälillä 1.10.–9.10. maan etelä- ja keskiosassa sataa tyypillisesti noin 15 millimetriä. Tänä vuonna saman jakson havaittu sademäärä oli Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Satakunnan, Varsinais-Suomen, Kymenlaakson ja Pirkanmaan maakunnissa keskimäärin noin 50 millimetriä tai enemmän, Uudellamaalla jopa 83 millimetriä.

Edellisen kerran vastaavia yli 70 millimetrin kertymiä mitattiin vuonna 2012 Satakunnassa, Pohjanmaalla sekä Etelä-Pohjanmaalla. Suurta vaihtelua kuvaa se, että parina edeltävänä vuotena (2015 ja 2016) lokakuun alun sademäärä oli maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen vain 0–3 millimetriä.

Kansalaisia kehotetaan varovaisuuteen

Lokakuun alusta jatkuneet sateet nostavat jokien ja järvien pintoja Etelä-Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen mukaan Uudenmaan joet ovat nousseet korkeimmalle tasolleen tänä vuonna. Jokien pinnat jatkavat nousuaan ainakin torstaihin, mahdollisesti hieman pidempään, kunnes runsaimmat sateet loppuvat. Joet tulvivat Etelä-Suomessa paikoin alavimmille pelloille. Näin käynee muun muassa Vantaanjoen sivujoella Lepsämänjoella, jolla tulviminen on tavallista.

Uudenmaan rannikolla maa on nyt hyvin märkää ja sateet näkyvät nopeasti vedenpintojen nousuna. Varsinais-Suomessa maaperä on kuivempaa, joten tulvahuiput jäävät siellä selvästi etelärannikkoa vaatimattomimmiksi. Pienemmät purot ja ojat tulvivat runsaimman sateen alueella etelä- ja mahdollisesti myös lounaisrannikolla.

Kansalaisia kehotetaan varovaisuuteen alueilla, joilla vesi on noussut teille tai jalankulku- ja kevyenliikenteen väylille. Veden alle jäävät kuopat ja esteet ovat vaarallisia kaikille, ja jo 15 senttimetriä nopeasti virtaavaa vettä kaataa aikuisen henkilön.

Mökkiläisten ja muiden ranta-asukkaiden on syytä ottaa huomioon, että järvien pinnat ovat lähes koko maassa tavallista korkeammalla. Esimerkiksi Pielisen ja Kallaveden ennustetaan olevan koko syksyn ajan selvästi tavallista korkeammalla tasolla. Saimaan vedenkorkeuden ennustetaan puolestaan nousevan koko loppusyksyn ajan yläpuolisista järvistä tulevien tavallista suurempien virtaamien johdosta.

Sää jatkuu epävakaisena

Ilmatieteen laitoksen 10. lokakuuta tekemän ennusteen mukaan sää on loppuviikolla yleiskuvaltaan epävakaista. Keskiviikkona ja torstaina yhtenäisemmät sateet painottuvat maan eteläosaan. Perjantaina sateet jäävät suuressa osassa maata vähiin, mutta lauantaina lännestä saapuu jo seuraava sadealue. Loppuviikon sademäärä on suuressa osassa maata 5–20 millimetriä, etelärannikolla mahdollisesti enemmän.

Lisätietoja:

Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Tulvatilanne: http://www.ymparisto.fi/tulvatilanne

Miten varautua tulviin: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Miten_varaudun_tulviin_ja_mita_teen_tulvatilanteessa/Tulva_edessa__vaara_vedessa_kuvasarja(38212)

Nov 08

Ilmatieteen laitos – Jääpalvelu aloitti talvikauden: ensimmäiset jäät näkyvät jo jääkartassa

jaakuusilo_netti

Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelu on aloittanut talvikauden marraskuun alussa julkaisemalla ensimmäiset pintalämpötilakartat. Jääpalvelun päätehtävä talvikaudella on ajantasaisen jäätiedon tarjoaminen talvimerenkulun tarpeisiin.

Jääpalvelun toiminta alkaa loka-marraskuun vaihteessa veneilykauden päättyessä. Marraskuun alusta lähtien julkaistaan meriveden pintalämpötilakarttoja maanantaisin ja torstaisin. Kun Suomen merialueilla on jäätä merenkulkua haittaavassa määrin, aloitetaan päivittäinen jääkarttojen julkaisu. Päätehtävänä Jääpalvelulla on kertoa talvella päivittäinen jäätilanne sekä se, miten se on muuttunut edellispäivästä. Viimeiset jäätiedotukset annetaan yleensä toukokuun loppupuolella.

Rannikoiden sisälahdissa jo jäätä

Maanantaina 7. marraskuuta tehdyssä jääkartassa näkyy ensimmäiset jäät rannikoiden sisälahdissa. Edellisen kerran jäätä jääkarttoihin on marraskuun alkupuolella piirretty talvina 2006–07 ja 2002–03. Tiistaina annettiin ensimmäiset liikennerajoitukset Saimaan pohjoisosiin, jonne marraskuun alun kylmät säät ovat muodostaneet jäätä. Jäiden odotetaan paksuuntuvat loppuviikon aikana Saimaan liikennettä haittaavaksi.

Tällä hetkellä Suomea ympäröivien merialueiden pintalämpötila vaihtelee Perämeren pohjoisosan rannikkovesien noin kahdesta asteesta varsinaisen Itämeren altaan kahdeksaan asteeseen. Verrattuna pitkäaikaisiin keskiarvoihin, on meriveden pintalämpötila Suomea ympäröivillä merialueilla vajaan asteen verran keskiarvojen yläpuolella.

“Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, millainen tulevasta jäätalvesta tulee, mutta jos jotain pitää sanoa, niin sanoisin talvesta tulevan keskimääräisen, kenties talven 1999 kaltaisen”, toteaa Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio.

“Viimeisen parikymmenen talven joukkoon mahtuu monenlaisia talvia. Esimerkiksi talvi 1999 vastaa hyvin 2000-luvun talvien keskimääräistä talvea, kun taas talvi 2008 oli kaikkien aikojen leudoin ja talvi 2011 2000-luvun talvien ankarin”, Jouni Vainio kertoo.

Jääkartta: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne

Oct 17

Merivedenkorkeus alhaalla Suomen rannikolla

img_0903

Merivesi on tällä hetkellä Suomenlahdella alhaisella tasolla. Vastaavia lukemia esiintyy noin kerran vuodessa eli tilanne ei ole poikkeuksellinen.

Merivesi on tällä hetkellä monin paikoin noin 40 – 50 cm keskiveden alapuolella. Matala merivesi johtuu pitkään jatkuneesta korkeapaineesta, joka on työntänyt vettä pois Suomen rannikolta. Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan merivedenkorkeuden tilanne jatkuu samanlaisena ainakin loppuviikon.

Vedenkorkeudesta varoitetaan, mikäli vedenkorkeus ylittää tai alittaa etukäteen määrätyt varoitusrajat. Alimman vaaratason varoitusten toistuvuus on noin kerran vuodessa, toisen vaaratason kerran viidessä vuodessa ja ylimmän vaaratason kerran 20 vuodessa. Alin vaarataso matalasta vedenkorkeudesta vaihtelee eri puolilla rannikkoa -50 ja -80 senttimetrin välillä.

Meriveden korkeusvaroitukset on suunnattu rannikon väestölle, pelastuslaitoksille ja meriliikenteelle, jotta he voivat varautua merivedenkorkeuden muutoksiin. Merivedenkorkeus vaihtelee Suomen rannikolla karkeasti -150 ja +200 senttimetrin välillä. Vedenkorkeuteen vaikuttavat pääasiassa tuuli, ilmanpaine, veden liikkeet ja heilahtelut sekä Itämeren kokonaisvesimäärän muutokset. Vuorovesi, sademäärä, jokien virtaamat tai valtameren pinnan nousu vaikuttavat Itämeren vedenkorkeuteen muutamien päivien aikajaksolla vain vähän.

Ajantasaiset merivedenkorkeustiedot: http://ilmatieteenlaitos.fi/vedenkorkeus

May 20

Ilmatieteen laitos: Pohjanmaan tulvia seurattu satelliittikuvista

FloodDepth_OpenAndForest_SAR_20150517_with_copyright_statement

Pudasjärven ja Jongunjärven alueiden tulvien laajuus sekä tulvaveden syvyys on kuvassa esitetty COSMO-SkyMed satelliitista otetun SAR-kuvan päällä. COSMO-SkyMed-satelliittien kuvien lisäksi tulva-analyysiin käytetään myös Sentinel-1-satelliitin kuvia.

Lapin ja Itä-Suomen lumien nopea sulaminen ja sateet ovat aiheuttaneet tulvia varsinkin Pohjois-Pohjanmaan alueella. Etenkin Ii- ja Kiiminkijokien yläjuoksulla tulvat ovat olleet ennätyksellisen korkealla 15–18. toukokuuta. Tulvatilannetta on havainnoitu satelliittikuvien avulla.

Ilmatieteen laitos on kehittänyt menetelmiä, joiden avulla satelliittikuvia voidaan käyttää tulvien havainnoinnissa. Menetelmät ovat osoittaneet tehokkuutensa, kun Ilmatieteen laitos on yhteistyössä SYKEen ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa analysoinut kuvien avulla Pudasjärven seudun tulvien laajuutta ja tulvan syvyyttä. “SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen yhteinen Tulvakeskus on käyttänyt kuvia tulvatilanteen tilannekuvan muodostamisessa. Kuvien avulla on voitu tarkentaa tulvatilanteesta annettuja ennusteita ja varoituksia”, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Jyri Heilimo toteaa.

Ilmatieteen laitos vastaanottaa COSMO-SkyMed SAR-satelliittien kuvia Sodankylässä Lapin Ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa toimivassa Kansallisessa satelliittidatakeskuksessa. Satelliittidatakeskus toimii myös Copernicus Sentinel-satelliittien kansallisena datan arkistointi- ja jakelukeskuksena, tarjoten muun muassa satelliittidatan prosessointipalveluita. Näitä tietoja voidaan hyödyntää ympäristön seurannassa, esimerkiksi Arktisen alueen lumipeitteen ja merijään laajuuden seurannassa, Itämeren veden laadun mittaamisessa sekä metsien kaukokartoituksessa.

Satelliiteista saadaan nopeasti laaja tilannekuva

Satelliittikuvauksella on monia etuja muihin käytössä oleviin seurantamenetelmiin nähden. “Satelliiteista voidaan ennen kaikkea havaita kerralla laajempia alueita, mikä nopeuttaa tulva-alueiden kartoitusta. Käyttämällä synteettisen apertuurin tutkasatelliittien (SAR) kuvia, voidaan havaintoja voidaan tehdä sääolosuhteista, pilvisyydestä ja valaistuksesta riippumatta”, Heilimo tähdentää.

Tulvien laajuuksien arviointiin on perinteisesti käytetty lentokoneita ja ilmakuvausta. Ilmakuvaus saadaan yksittäisiä kuvia suhteellisen pieneltä alueelta. Lentokoneesta otettujen kuvien oikaisu ja kuvamosaiikin tekeminen vie paljon aikaa. Ilmakuvausta hankaloittaa usein myös näkyvyys – sade ja pilvien korkeus – joka voi estää lentokoneiden operoinnin kokonaan.