Apr 29

Ennuste: Lapin jokien tulvahuiput vasta touko–kesäkuun vaihteessa

Tornionjoen-alajuoksulla-on-jo-jäättömiä-kohtia-556x303

Tornionjoen tulvahuippu ajoittuu tämänhetkisen ennusteen mukaan vasta kesäkuun alkuun tai mahdollisesti aivan toukokuun lopulle. Tornionjoen alajuoksulla on jo laajoja sulia alueita. © Kuva: Lapin ELY-keskus

Kylmä sää viivästyttää Lapin kevättulvia. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan useimpien Pohjois-Suomen jokien tulvahuiput ajoittuvat toukokuun loppupuolelle tai jopa kesäkuun alkuun. Kevättulvien ennustetaan olevan suuruudeltaan pääosin keskimääräisiä tai sitä hieman pienempiä. Tästä poikkeuksena on Tornionjoki, jossa keskimääräistä hieman suurempi tulva näyttää melko todennäköiseltä. Tornionjoen alueella lunta on hiukan keskimääräistä enemmän. Muiden Lapin jokien alueilla lumen vesiarvot ovat keskimääräistä tasoa tai hieman sitä pienempiä.

Epävarmuudet ovat kuitenkin suuria. Kun tulvien ajankohta siirtyy pitkälle kevääseen tai alkukesään, kasvaa mahdollisuus sille, että sää lämpenee äkillisesti ja lumet sulavat hyvin nopeasti. Jos samoihin aikoihin sattuu runsaita vesisateita, ovat suuretkin tulvahuiput mahdollisia. Tulvien lopulliset suuruudet riippuvat voimakkaasti sulamisajan säästä. Tulviin on varauduttu muun muassa tekemällä säännösteltyihin järviin varastotilaa, joka loiventaa virtaamahuippua.

Jäät ovat keskimääräistä selvästi ohuemmat, joten jääpatojen aiheuttamien tulvien riski arvioidaan pieneksi. Paikoitellen jokiosuudet ovat jo sulia. Jäälle ei tule enää mennä, vaikka se joissakin paikoissa vielä näyttäisikin siltä, että se voisi kantaa.

Simojoki

Simojoessa Lapin eteläosassa virtaama kasvaa huippuunsa hieman aiemmin kuin pohjoisempana. Tulvahuippu ajoittuu todennäköisimmin toukokuun puolivälin paikkeille ja on ennusteen mukaan suuruudeltaan lähellä keskimäärästä. Simojoki on jo osittain sula.

Tornionjoki ja Muonionjoki

Tornionjoessa ja Muonionjoessa tulvahuiput ajoittuvat tämänhetkisten ennusteiden mukaan vasta kesäkuun alkuun tai mahdollisesti aivan toukokuun lopulle. Virtaamahuippujen ennustetaan olevan hieman keskimääräistä suurempia. Tornionjoen alajuoksulla on jo laajoja sulia alueita, pohjoisempana jäänlähtö tapahtunee toukokuun alkupuolella.

Kemijoki

Kemijoen virtaama on jo hieman kasvanut, kun Kemijärven juoksutusta on kasvatettu ja järveen tehty näin tilaa sulamisvesille. Virtaama pysynee nyt jonkin aikaa nykyisissä lukemissa tai mahdollisesti pienenee hieman, ja alkaa taas kasvaa toukokuun puolivälin tienoilla. Tulvahuippu on ennusteen mukaan todennäköisimmin toukokuun lopulla, mahdollisesti vasta kesäkuun alussa. Suuruudeltaan huipun ennustetaan olevan keskitasoa ja selvästi viime vuoden kevättulvaa pienempi. Jäät Kemijoessa ovat erittäin ohuet, ja monin paikoin ne sulavat paikoilleen.

Ounasjoki

Ounasjoen virtaama pysyy varsin pienissä talvisissa lukemissa vielä pari viikkoa ja lähtee sen jälkeen nousuun. Tulvahuipun todennäköisin ajankohta on tämänhetkisen ennusteen mukaan kesäkuun alku, ja suuruudeltaan se on todennäköisesti hiukan keskimääräistä pienempi. Kittilässä vahinkorajan ylittyminen ei ole kovin todennäköistä, mutta se on kuitenkin mahdollista, jos lumi sulaa erittäin nopeasti sitten, kun sulaminen kunnolla alkaa. Jäät ovat myös Ounasjoessa tavanomaista heikommat ja jääpatojen riski on pieni.

Ivalojoki

Ivalojoen virtaaman ennustetaan lähtevän nousuun hieman ennen toukokuun puoliväliä ja saavuttavan huippunsa toukokuun loppupuolella. On myös mahdollista, että tulvahuippu ajoittuu kesäkuun puolelle. Tulvahuipun ennustetaan olevan lähellä keskimääräistä tasoa. Myös Ivalojoella jäät ovat heikot, ja niiden oletetaan purkautuvan rauhallisesti.

Tenojoki

Tenojoen virtaama lähtenee nousuun vasta toukokuun puolivälin paikkeilla. Virtaamahuipun ennustetaan ajoittuvan touko–kesäkuun vaihteeseen ja olevan suuruudeltaan keskimääräistä pienempi.

Apr 05

Pohjalaisjoet tulvivat selvästi normaalia aikaisemmin

0e65c8e9-eeb0-452a-b358-dd825d5eb0da-w_576_h_2000

Laihianjoen vedenpinta oli korkealla Karkkimalan mittausaseman liepeillä 31.3.2021

Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla jokien jäiden lähtö ja keväinen tulvahuippu ajoittuvat keskimäärin huhtikuun toiselle viikolle ja Keski-Pohjanmaalla huhtikuun loppupuolelle. Tänä vuonna Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan joet saavuttivat kevään tulvahuipun pari viikkoa normaalia aikaisemmin eli välillä 30.3. – 3.4.2021. Toistuvuudeltaan Lapuanjoen, Kyrönjoen, Laihianjoen ja Maalahdenjoen tulva vastasi noin kerran 5–10 vuodessa toistuvaa tulvaa. Myös Lapuanjoen pohjoispuoliset joet ovat viime päivinä nousseet nopeasti ja voivat saavuttaa tulvahuippunsa melko piankin. Toisaalta on mahdollista, että Keski-Pohjanmaan joet saavuttavat tämän kevään tulvahuipun vasta huhtikuun loppupuolella, sillä alkavalle viikolle on ennustettu kylmempää säätä.

Kyrönjoen alaosalla vuosina 1911–2020 suurin maaliskuussa ja huhtikuun alussa todettu virtaama on ollut keskimäärin tasoa 300 m3/s, kun tänä vuonna virtaama oli maalis-huhtikuun vaihteessa suurimmillaan 370 m3/s.  Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla kevään tulvahuippu on nyt ohi ja jokien pinnat kääntyivät selvään laskuun viimeistään pääsiäispäivänä 4.4.2021. Vähänkyrön alapuoliset jäät siirtyivät kohti merta 3.4.2021 illalla, eivätkä aiheuttaneet merkittäviä tulvavahinkoja. Pohjalaisjokien keväiset tulvahuiput ovat yleensä nopeita, mutta tänä vuonna huippulukemissa on oltu useita päiviä. Esimerkiksi Ilmajoella Nikkolassa oltiin lähellä tulvaluukkujen keväistä avaamista 30.3.–2.4.2021, mikä on aikaisemmin kuin koskaan ennen. Viime viikon vähäiset sateet, loppuviikon kylmät yöt ja tekojärvien täytön onnistunut ajoitus olivat todennäköisesti suurimmat syyt siihen, että tulvaluukkuja ei tarvinnut avata Kyrön- tai Lapuanjoella.

Isojen järvien pinnat nousevat keväiseen huippunsa selvästi myöhemmin kuin jokiuomat. Kuortaneenjärvelle ennustetaan kaksiosaista huippua: ensimmäinen huippu jo alkavan viikon lopulla ja toinen suurempi huippu 20. huhtikuuta jälkeen. Jälkimmäinen huippu saattaa nousta tasolle, joka voi aiheuttaa haittoja matalalla oleville lomarakennuksille. Ennusteeseen liittyy vielä kuitenkin paljon epävarmuutta. Lappajärven ja Lestijärven tulvahuippua ennustetaan toukokuun alkuun.

Lisätietoja Twitterissä:

@tulvatpohjanmaa

@pinnanalta (SYKEn hydrologit)

@meteorologit (Ilmatieteen laitos)

Jan 25

Uusi indeksi kertoo Itämeren terveydentilan myös ihmisen näkökulmasta

white-and-black-floral-mattress

Itämeren terveydentila on arvioitu uudella tavalla. Itämeren terveysindeksi, Baltic Sea Health Index (BHI), eroaa aiemmista tilan arvioista siinä, että ympäristön tilan lisäksi indeksi huomioi meriluonnon ihmiselle tarjoamat hyödyt. Itämeren tämänhetkiselle terveydentilalle indeksi antaa arvosanan 76 asteikolla 1–100, jossa 100 edustaa ihmisen kannalta tavoiteltavaa tilaa. Suhteellisen hyvällä tolalla ovat esimerkiksi rannikon kalayhteisöt ja merestä elantonsa saavat elinkeinot. Suurimpia ongelmia ovat rehevöityminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja suojelualueiden vaillinainen hallinta.

BHI flower plot Suomi

tämeren yhdeksän tavoitteen ja niiden alatavoitteiden terveysindeksit. Mitä suurempi sektorin värillinen osuus on, sitä lähempänä indeksi on tavoitetasoa 100. Matalimpien sektoreiden osoittamissa tavoitteissa on eniten parannettavaa. Lähde: https://baltic-ohi.shinyapps.io/dashboard/

Uusi Itämeren tilaa ja terveyttä kuvaava indeksi, Baltic Health Index (BHI), on laadittu kansainvälisenä yhteistyönä. Indeksi perustuu koko maapallon merien tilaa tarkastelevaan Ocean Health Indexiin. BHI arvioi Itämeren terveyttä yhdeksän tavoitteen kautta. Näitä ovat veden puhtaus (rehevöityminen, haitalliset aineet, roskaantuminen), luonnon monimuotoisuus, ruoantuotanto, hiilen sidonta, mereen liittyvä turismi ja virkistyskäyttö, kalastusmahdollisuudet, paikallisten merielinkeinojen elinvoimaisuus, merituotteiden tarjonta sekä lajien ja merialueiden suojelu.

”Baltic Health Index on kuin Itämeren kuumemittari”, toteaa arviointiin osallistunut tutkimusprofessori Markku Viitasalo SYKEstä. ”Se antaa yhdellä luvulla käsityksen Itämeren tämänhetkisestä terveydentilasta. Kun mittausta jatketaan vuosittain, nähdään, onko potilas paranemaan päin.”

Aiemmin Itämeren tilaa on arvioitu puhtaasti ekosysteemin tilan kautta. Uusi indeksi huomioi Itämeren rehevöitymisen ja saastumisen lisäksi myös ihmisen merestä saamia hyötyjä eli ekosysteemipalveluja. Indeksiin vaikuttaa myös, ollaanko tavoitetta saavuttamassa vai onko tilanne menossa huonompaan suuntaan. Suunnan huomiointi auttaa kohdentamaan toimenpiteitä juuri oikeisiin tavoitteisiin.

Virkistyskäyttö, pienkalastus ja ruoantuotanto melko hyvällä tolalla

Tavoitteiden saavuttamisessa on merialueiden välillä suuria eroja. Merialueittaiset indeksit vaihtelevat 3 ja 100 välillä. Koko Itämeren kokonaisarvio on tällä hetkellä 76. Moni ihmiseen suoraan liittyvä tavoite, esimerkiksi meren virkistyskäyttö, pienkalastus ja ruoantuotanto merestä, on melko hyvällä tolalla.

”On kuitenkin muistettava, että paras luku 100 ei sekään tarkoita täydellistä luonnontilaa vaan meriympäristön tarjoamien ekosysteemipalvelujen tavoiteltavaa tilaa lähinnä ihmisen kannalta”, Viitasalo selittää.

”Ei ole yllätys, että rehevöitymisen osalta Itämeren tilanne arvioidaan edelleen huonoksi. Varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella indeksit vaihtelevat 50 ja 72 välillä, Perämerellä luku on sentään parempi, 83”, toteaa merenhoidon ryhmäpäällikkö Vivi Fleming SYKEstä.

”Tila on monella alueella paranemassa, mutta liian hitaasti. Maalta tulevia ravinnepäästöjä on edelleen rajoitettava, ja toimenpiteissä pitäisi pystyä ennakoimaan myös tulevat ilmastonmuutoksen vaikutukset. On tärkeää huomata, että rehevöityminen vaikuttaa lähes kaikkeen, ja monien muiden indeksissä arvioitujen terveyden osatekijöiden hyvää tilaa ei pystytä saavuttamaan, ellei rehevöitymistä saada kuriin”, Fleming jatkaa.

Meriluonnon monimuotoisuus on heikentynyt

Muita vaillinaisesti saavutettuja tavoitteita ovat haitalliset aineet, jotka esim. Pohjanlahden pohjoisosissa saavat arvion 39–43, sekä luonnon monimuotoisuus, joka erityisesti eteläisellä ja keskisellä Itämerellä on madaltunut kalojen, lintujen ja merinisäkkäiden heikon tilanteen takia. Suojelun vaillinaisuus näkyy merialuesuojelun arviossa, joka Suomen merialueilla vaihtelee 11–63. ”Tämä johtuu lähinnä siitä, että monilla Suomen merellisillä suojelualueilla ei edelleenkään ole hoidon ja käytön suunnitelmia”, toteaa Viitasalo.

BHI kartta

Stockholm Resilience Centerin ylläpitämillä nettisivuilla Itämeren terveysindeksin arvoja voi tarkastella tavoitteittain ja merialueittain. Kuva haitallisten aineiden indeksistä kertoo, että niiden osalta Itämeren tilanne on paikoin hyvin huono. Lähde: https://baltic-ohi.shinyapps.io/dashboard/

Kaikkein huonoimmat arviot indeksissä saa merenpohjien kyky hiilensidontaan. Itämeren tärkeitä hiilinieluja ovat pehmeät kasvillisuuspohjat. ”Koko Itämeren arvosana on vain 20”, toteaa arviointiin osallistunut apulaisprofessori Christoffer Boström Åbo Akademista. ”Tämä on ensiarvio, joka varmasti täsmentyy tulevina vuosina. Matala indeksi johtuu osittain siitä, että hiilensidonnan indikaattorina käytettiin nyt meriajokasta. Laajat meriajokasniityt ovat tehokkaita hiilinieluja, mutta Itämerellä laji sitoo paljon hiiltä ainoastaan Tanskan salmissa ja Kattegatissa.”

”Kun indeksiä jatkossa päivitetään, otetaan siinä laajemmin huomioon myös matalien merenlahtien ja laguunien murtovesikasvillisuus, jolloin myös nämä hiilensidonnan kannalta arvokkaat elinympäristöt saavat ansaitsemansa huomion”, Boström jatkaa.

Itämeren terveysindeksin laadintaa on johtanut Tukholman yliopiston Stockholm Resilience Center (SRC), ja työhön on osallistunut laaja joukko Itämeren asiantuntijoita. Suomen edustajat ovat Suomen ympäristökeskuksesta ja Åbo Akademista.

BHI:n taustalla oleva tutkimus julkaistiin People and Nature -julkaisusarjassa 20.1.2021. Indeksi, sen tulokset sekä menetelmät ja indeksin taustalla olevat aineistot löytyvät Stockholm Resilience Centerin ylläpitämiltä verkkosivuilta, joilla indeksin arvoja voi tarkastella tavoitteittain ja merialueittain.

Jan 11

Jäänpaksuus vaihtelee petollisesti koko maassa ja jäät ovat normaalia ohuempia erityisesti Etelä-Suomessa

Aanekosken Aanejarvi_jaatymassa_10-01-2021_Kuva_Merja_Pulkkanen_SYKE

Äänekosken Äänejärvi 10.01.2021. © Kuva: Merja Pulkkanen SYKE

Koko maan vesistöjen jää on 10-30 cm ohuempaa kuin tavallisesti tähän aikaan. Etelä-Suomen järvien jäitä ei ole vielä pystytty turvallisesti mittaamaan. Vesistöjen jäänpaksuus vaihtelee huomattavasti pienelläkin alueella sekä eri puolilla Suomea. Lisäksi teräsjäätä hauraampaa kohvajäätä muodostuu nyt yleisesti. Jäälle satava lumi hidastaa teräsjään paksuuskasvua, lisää kohvajään muodostumista ja hankaloittaa heikon jääalueen näkemistä. Jäällä liikkumista on nyt syytä välttää siihen asti, että ne vahvistuvat.

”Viime päivien pakkassään myötä monet pienemmät järvet myös eteläisessä ja lounaisessa Suomessa ovat saaneet yhtenäisen heikon jääpeitteen, jonka mittausta ei ole turvallisuussyistä voitu tehdä. Jäälle ei siis pidä nyt lähteä”, hydrologi Merja Pulkkanen Suomen ympäristökeskuksesta painottaa.

Keskisessä Suomessa suuret järvet ja niiden selkävedet, esimerkiksi Näsijärvi ja Päijänteen Tehinselkä, eivät ole vielä kokonaan jäätyneet. Keskisessä Suomessa jäänpaksuus vaihteli 2-20 cm:n välillä niillä havaintopaikoilla, joilla mittaus on voitu tehdä. Havainnot olivat 10-30 cm pienempiä kuin tavanomaisesti tähän aikaan.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa jäänpaksuus vaihteli 14-25 cm:n paikkeilla havaintopaikoilla, mikä oli 10-15 cm keskimääräistä ohuempaa. Lapissa jäänpaksuus vaihteli 24-44 cm:n välillä ja jääpeite oli 10-20 cm keskimääräistä ohuempaa.

Jäätilannearvio perustuu havaintoihin

SYKE päivittää arvion jäätilanteesta kolme kertaa kuukaudessa. Arvio perustuu 47 havaintopaikan jäänpaksuusmittauksiin eri puolilla Suomea. Jäänpaksuus mitataan yleensä kuukauden 10., 20. ja 30. päivä. Huomio! Jäänpaksuusmittaukset edustavat vain kyseistä paikkaa ja ajankohtaa ja ovat siten ohjeellisia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita.

Vesistöjen jäänpaksuushavainnot

Jun 08

Euroopan uimavesiraportti: Suomen uimavedet ovat laadukkaita

a96e0266-7458-4826-88fe-e9d788096c29-w_576_h_2000

Yleisten uimarantojen vesissä on Suomessa turvallista uida, selviää Euroopan ympäristökeskuksen juuri julkaistusta uimavesiraportista. Suurin osa Suomen uimavesistä, noin 92 prosenttia, luokiteltiin laadultaan erinomaiseksi tai hyväksi.

Tyydyttävään eli alimpaan hyväksyttävään luokkaan kuului kahdeksan rantaa, eli noin kolme prosenttia uimarannoista. Vain kahdella uimarannalla (0,7 %) uimaveden laatu oli luokiteltu huonoksi.

Uimavesiraportissa tarkastellaan erikseen sisämaan ja rannikon uimavesien laatua

Suomessa yhä useampi järven tai joen uimavesi on luokiteltu joko erinomaiseksi tai hyväksi. Näihin kahteen parhaimpaan laadun luokkaan luokiteltiin 96 prosenttia kaikista sisämaan uimavesistä.

Rannikon uimavesistä erinomaiseksi tai hyväksi luokiteltiin noin 80 prosenttia. Rannikon uimavesien bakteerimäärille on asetettu sisämaata tiukemmat raja-arvot. Tämä siksi, koska bakteerit säilyvät suolaisissa vesissä huonommin ja siten pienemmän bakteerimäärän on arvioitu kuvaavan veden suolistoperäistä saastumista. Kuitenkin samoja raja-arvoja sovelletaan kaikille rannikon uimavesille eri puolella Eurooppaa, joten vähäsuolaisen Itämeren ja moninkertaisesti suolaisemman Välimeren bakteerimääriä arvioidaan samoin kriteerein.

”Suomessa rannikoiden uimavedet ovat paitsi vähäsuolaisia, myös rannat ovat usein matalia, mikä voi heikentää veden vaihtuvuutta uimarannalla ja näkyä uimaveden laadun luokittelussa”, kertoo THL:n erikoissuunnittelija Outi Zacheus.

Yksittäisten uimarantojen perustiedot ja seurantaan perustuvat uimavesiluokat ovat saatavilla Euroopan ympäristökeskuksen verkkopalvelusta. Palveluun koottujen tietojen mukaan Kyproksella, Itävallassa ja Maltalla oli suhteellisesti eniten erinomaiseen luokkaan luokiteltuja uimavesiä.

Tulevan uimakauden aikana verkkopalvelun tiedot eivät päivity, vaan uimaveden laadusta tiedotetaan uimarannoilla sekä esimerkiksi kuntien verkkosivuilla.

Sinileväesiintymää ei oteta huomioon uimaveden laadun luokittelussa

Vaikka kuntien terveydensuojeluviranomaiset seuraavat Suomessa myös sinilevien esiintymistä uimavesissä, sinileväesiintymien yleisyyttä tai runsautta ei oteta huomioon uimavesiluokan määrittämisessä.

Euroopan uimavesiraportissa luokitellaan uimaveden laatu niillä rannoilla, missä suolistoperäistä saastumista kuvaavien bakteerien määrää uimavedessä on seurattu säännöllisesti neljän uimakauden ajan. Bakteerimäärien perusteella voidaan arvioida esimerkiksi jätevesien vaikutusta uimaveteen.

Suomen uimavesistä 15 jäi ilman laadun luokkaa, koska uimaveden laatua ei ollut seurattu riittävän pitkään tai riittävän monella näytteellä. Osa näistä rannoista oli uusia, osalla oli tehty muutostöitä ja osalla näytemäärä oli jäänyt liian vähäiseksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos raportoi kuntien terveydensuojeluviranomaisten tekemän uimavesivalvonnan tulokset vuosittain Euroopan komissiolle. Nyt julkaistu raportti perustuu uimakausien 2016–2019 seurantaan. Raporttiin on koottu maakohtaiset yhteenvedot uimaveden laadusta ja yhteensä yli 22 000 eurooppalaisen uimarannan tulokset.

Kesällä 2019 Suomessa oli yhteensä 301 yleistä uimarantaa, joista 224 sijaitsi sisämaan vesistöjen äärellä ja 77 rannikolla.

Lisätietoja:

Euroopan uimavesiraportti 2019 – European bathing water quality in 2019
Euroopan ympäristökeskus

Suomen uimavesiraportti 2019 – Finnish bathing water quality in 2019
Euroopan ympäristökeskus

Uimavesi
THL

May 29

Lapin tulvatilanne kiihtyy: Ennustetut suurtulvat näyttävät toteutuvan

image5716009682829665417

Jokien virtaamat ovat eri puolilla Lappia poikkeuksellisen korkealla, ja ennustetut suurtulvat näyttävät toteutuvan ensi viikon aikana. Keskimääräisen kevättulvan taso on ylitetty ainakin Rovaniemellä ja Kittilässä. Lapin ELY-keskus ja Tulvakeskus varoittavat, että poikkeuksellisen suuressa tulvatilanteessa vesi voi katkaista tieyhteyksiä ja tulvavahinkoja voi syntyä niilläkin alueilla missä aiemmin tulvavahinkoja ei ole ollut. Mikäli ensi viikolla ennustetut sateet toteutuvat suurina, voi tilanne vaikeutua entisestään.

Kittilässä Ounasjoen tulvan korkeus on lähestymässä vahinkorajaa ja veden arvioidaan nousevan vielä noin metrin. Tulvan suuruus on hyvin lähellä vuoden 2005 suurtulvaa. Virtaaman arvioidaan nousevan 1100 m3/s tason tuntumaan. Kittilässä tärkeät kohteet ja asuinrakennukset on saatu suojattua, mutta vahinkoja voi syntyä muille rakennuksille ja mökeille.

Rovaniemellä Kemijoen virtaamat ovat kasvaneet muutamassa päivässä ja virtaama Valajaskosken havaintoasemalla on nyt noin 3500 m3/s. Vedenkorkeus Lainaan havaintoasemalla on lähellä vahinkorajaa ja sen arvioidaan nousevan vielä noin 30 – 50 cm. Tulvan suuruus on hyvin lähellä samaa tasoa kuin vuosien 1973 ja 1993 tulvissa. Vuoden 1993 tulvan tason ylittyminen pyritään estämään Kemijärven säännöstelyn avulla.

Sekä Kittilässä että Rovaniemellä tulvan arvioidaan kestävän poikkeuksellisen pitkään. Vesi voi pysyä korkealla lähes viikon ajan, mikä voi aiheuttaa haasteita tilapäisten tulvasuojausten kestävyyteen. Tulva on suurimmillaan ensi viikon alussa tai viikon puolivälin vaiheilla.

Ivalojoen virtaamat ovat kasvaneet ennustettua nopeammin. Tulvahuipun arvioidaan olevan jo viikonvaihteessa tai heti ensi viikon alkupuolella. Ivalojoen virtaama on nyt Pajakosken havaintoasemalla noin 700 m3/s suuruista virtaamaa ja sen arvioidaan nousevan noin 1000 kuutiometriin sekunnissa, joka on hyvin lähellä vuoden 2005 tulvan virtaaman tasoa. Ivalon keskustassa tulva pysynee tulvapenkereiden tason alapuolella, mutta vahinkoja voi syntyä penkereiden ulkopuolella.

Tornionjoella tulvahuipun arvioidaan olevan ensi viikon loppupuolella tai kesäkuun toisen viikon alussa. Virtaamat ovat kasvaneet jo yli keskimääräisen kevättulvan tason ja niiden ennustetaan kasvavan lähelle ennätyslukemia. Vedenkorkeuden arvioidaan nousevan vielä reilun metrin nykyistä korkeammalle. Näillä näkymin Tornionjoen vedenpinta jää Torniossa ja Pellossa tulvapenkereiden alapuolelle, mutta pengerrettyjen alueiden ulkopuolella voi syntyä jonkin verran vahinkoja. Myös Muonionjoella tulvaennusteet ovat poikkeuksellisen suuret ja tulvan arvioidaan nousevan vuoden 1968 ennätystulvan tuntumaan. Muonion alueelle on vaarassa syntyä tulvavahinkoja, jos vesi nousee vuoden 1968 tulvan tasolle.

Seuraa tulvatilanteen kehittymistä

Seuraava Lapin aluetta koskeva tulvatiedote annetaan ensi viikolla ja lisäksi tilanteesta tiedotetaan muun muassa Twitterissä. Mikäli olosuhteet muuttuvat ennustetusta, siitä tiedotetaan välittömästi. Tulvatilannekuvaa ja ennusteita voi seurata valtakunnallisella www.ymparisto.fi/tulvatilanne-sivulla. Ennusteet päivittyvät muutaman tunnin välein.

Ohjeita omatoimiseen varautumiseen

Jaa tulvahavaintosi Sää-sovelluksella

Lapin ELY-keskuksen ja Tulvakeskuksen yhteiset tiedotteet

Tulvatilanteen seuranta

Twitter

May 27

Suomeen suunnitellaan uutta jatkuvasti vedenlaatua mittaavaa verkostoa – pilottina Säkylän Pyhäjärvi

Mittauskalustoa_Säkylän_Pyhäjärvellä_Lindfors_07-05-2019_556px

Vedenlaadun mittauskalustoa 7.5.2019 Säkylän Pyhäjärvellä. © Antti Lindfors

Suomeen ehdotetaan uutta vedenlaadun jatkuvatoimisten mittausasemien verkostoa juuri päättyneessä hankkeessa. Verkoston pilottina Säkylän Pyhäjärvelle asennettiin 7.5.2019 uusinta jatkuvatoimista mittaustekniikkaa. Automaattinen vedenlaadun mittauspoiju sekä sääasema tuottavat jo lähes reaaliaikaista tietoa, jota hyödynnetään vesiensuojelussa sekä järvien tilan seurannassa ja tutkimuksessa. Linkki seurantatietoihin julkaistaan hankkeen kotisivulla kesäkuussa.

Uusimmasta mittaustekniikasta on huomattavaa apua nopeiden vedenlaadun vaihtelujen havaitsemisessa. Sääasemalla mitataan säätilaa kuten tuulen suuntaa ja nopeutta sekä sadantaa. Mittauspoijulla havainnoidaan veden lämpötilaa ja sameutta, humuspitoisuutta, sinilevien biomassaa kuvaavaa fykosyaniinia sekä järven rehevyystasoa kuvaavaa klorofylliä. Mittausasemat pidetään järvellä koko avovesikauden.

”Reaaliaikainen tieto järviveden laadusta ja säätilanteesta kiinnostaa varmasti esimerkiksi kalastajia ja muita järvellä liikkujia sekä paikallisia asukkaita tutkijoiden lisäksi”, toteaa tutkimuspäällikkö Anne-Mari Ventelä Pyhäjärvi-instituutista. Säkylän Pyhäjärven mittauspoiju sijaitsee Palmukarilla ja järvisääasema Kirkkokarilla, Säkylän edustalla. Mittausaseman asennustyössä ja ylläpidossa on mukana SYKEn lisäksi Pyhäjärvi-instituutti, Pyhäjärven järvipelastajat ja Luode Consulting Oy.

”Säkylän Pyhäjärvi on merkittävä sekä alueellisesti että valtakunnallisesti, ja se on yksi eniten tutkituista järvistä myös Euroopan tasolla. Haasteena Pyhäjärvellä, kuten monilla muillakin Suomen järvillä, ovat viime aikoina lisääntyneet leudot ja sateiset talvet, jotka lisäävät hajakuormitusta ja rehevöitymistä”, taustoittaa erikoistutkija Ahti Lepistö SYKEstä.

Hanke ehdottaa useita parannuksia vedenlaadun ja ravinnekuormituksen seurantaan

Mittaustekniikan kehittämisen taustalla on ympäristöministeriön viime vuonna rahoittama JatkuvaLaatu hanke (SYKE ja VARELY), jonka loppuraportissa ehdotetaan Suomeen uutta vedenlaadun jatkuvatoimisten mittausten verkostoa. Hanke ehdottaa ainevirtaama-asemien perustamista tärkeiden vesistöalueiden jokisysteemeihin, sekä automaattisia mittauspoijuja valittuihin järvikohteisiin ja rannikkovesiin.

Feb 14

Suomenlahden happitilanne on poikkeuksellisen huono

mewy-nad-baltykiem

Itämeren ominaispiirteet ylläpitävät Suomenlahden heikkoa happitilannetta, havaittiin SYKEn merentutkimusalus Arandan tutkimusmatkalla. Syvien pohjien heikko happitilanne näkyy korkeina ravinnepitoisuuksina. Myös Selkämeren syvänteiden happitilanne on heikentynyt.

Aranda teki Itämeren kemiallista ja fysikaalista tilaa selvittävän tutkimusmatkan 22.1. – 1.2.2019. Matka liittyi Itämeren rantavaltioiden yhdessä toteuttamaan ja Itämeren suojelukomissio HELCOMin koordinoimaan Itämeren tilan seurantaohjelmaan sekä EU:n meristrategiadirektiivin mukaiseen seurantaan. Tutkimusalueina olivat Suomenlahti, Itämeren pääaltaan pohjoisosa, Saaristomeri ja Selkämeri. Perämerelle ei tällä kertaa päästy Merenkurkun jäätilanteen takia.

”Tutkimusmatkan merkittävin havainto oli Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan pohjoisosan syvän vesimassan vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen korkea fosforipitoisuus ja heikko happitilanne”, toteaa matkanjohtaja, erikoistutkija Harri Kankaanpää Suomen ympäristökeskuksesta.

Suomenlahdella vallitsee voimakas suolakerrosteisuus, joka on seurausta lahdelle virranneesta Itämeren pääaltaan suolaisesta ja vähähappisesta syvävedestä. Sen myötä merialueelle on tullut myös paljon fosforia. Voimakas kerrostuneisuus ja huono happitilanne mahdollistavat fosforin vapautumisen Suomenlahden pohjilta, mikä on edelleen nostanut ravinnepitoisuuksia. Tänä talvena syvävesi on levinnyt Suomenlahdelle Suomen itäisimpiä aluevesiä myöten.

Tällä hetkellä Suomenlahden syvät pohjat ovat monin paikoin vähähappisia tai täysin hapettomia ja paikoin esiintyy myös myrkyllistä rikkivetyä. Näin huono happitilanne tavataan Suomenlahdella kerran tai kaksi kertaa vuosikymmenessä. Suomenlahden pintakerroksen leville käyttökelpoisen fosforin varanto on nyt lähellä talven 2017 tilannetta, jolloin se oli poikkeuksellisen suuri. Varanto voi kuitenkin kasvaa edelleen, mikäli lopputalven tai kevään aikana esiintyy kovan tuulen jaksoja, jotka sekoittavat runsasfosforista syvävettä pintakerrokseen.

Saaristomeren ulko-osissa happitilanne oli vuodenaikaan nähden normaali. Merkkejä kohonneista pintakerroksen fosfaattipitoisuuksista oli havaittavissa. Pitoisuudet olivat alhaisempia kuin läntisellä Suomenlahdella mutta korkeampia kuin pääaltaan pohjoisosassa. Selkämerellä syvien osien happitilanne on hitaasti heikentynyt. Pintakerroksen fosforipitoisuudet puolestaan olivat korkeampia kuin aiempina vuosina, ja tämä on osoitus Selkämeren hitaasta rehevöitymisestä.

Suomenlahden ongelmana Itämeren pääallas

”Vesiensuojelutoimenpiteiden tuottama ulkoisen ravinnekuormituksen lasku törmää meren sisäisten prosessien muodostamaan lasikattoon”, toteaa tutkimusmatkan loppuosan matkanjohtajana toiminut vanhempi tutkija Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Itämeren pääaltaan happitilanne on heikentynyt vuosien 2014–2016 suolapulssien vaikutuksen hiivuttua ja tämä heijastuu Suomenlahteen. Itämeren pääaltaan tila pitkälti määrää Suomenlahden ulappavesien tilan. Suomenlahden pohjanläheisen veden fosforitaso onkin nyt vuodenaikaan nähden paikoin ennätyksellisen korkea, vaikka merialueelle tuleva ulkoinen fosforikuormitus on 2000-luvulla puolittunut.

Suomenlahden suora kynnyksetön yhteys Itämeren pääaltaaseen merkitsee sitä, että lahden tilan paraneminen tulevaisuudessa riippuu yhä enemmän kuormitusvähennysten toteutumisesta koko Itämeren alueelle.

”Suomen merialueiden ja erityisesti Suomenlahden tilaa voidaan parantaa vain tiettyyn rajaan asti kotimaisilla toimilla. Avoimen Itämeren tilan parantaminen edellyttää pitkäjänteistä kansainvälistä yhteistyötä”, vanhempi tutkija Pekka Kotilainen korostaa.

Maalta tulevaa ravinnevirtaa on pienennettävä

Itämeren pääaltaan happitilanne on heikentynyt viime vuosikymmeninä, minkä seurauksena pohjien kyky pidättää fosforia on ollut jatkuvasti huono ja syväveden fosforipitoisuus on pysynyt korkeana. Itämeren pääaltaan tilalla on suuri merkitys Suomen eteläisten merialueiden veden laatuun.

”Tilanteen ratkaisemiseksi ei ole mitään oikotietä, vaan maalta tulevien ravinnepäästöjen leikkaaminen on ainoa käytettävissämme oleva tapa parantaa meren tilaa”, Kankaanpää toteaa.

SYKE seuraa, miten Suomen merialueiden ravinnevaranto ja happitilanne kehittyvät. Seuraava tutkimusmatka järjestetään huhtikuun lopulla. Kesän leväkukintojen riskiennuste julkaistaan kesäkuun alussa.

Aug 23

Valtakunnallinen leväkatsaus 23.8.2018: Sinilevätilanne merialueilla rauhallinen, järvillä sinileväkukinnat vähentyneet

DSCN5128

Sinilevien muodostamien pintakukintojen määrä on vähentynyt edelleen sekä merialueilla että järvillä. Suomenlahdella esiintyy vain vähäisiä sinilevän pintaesiintymiä. Merenrannikoilla on sen sijaan vaarattomia rihmamaisia viherleviä monin paikoin runsaasti. Sisävesillä suurimmalla osalla havaintopaikoista ei ole havaittu sinilevää.

Suomenlahdella sinilevää vähäisinä pintaesiintyminä, rannikoilla myös muiden levien kukinnat mahdollisia

Suomenlahdella on yhä sinilevää vähäisinä pintaesiintyminä. Sinileväpigmenttien määrä Helsingin ja Tukholman välillä on hieman lisääntynyt viime viikosta. Lisäksi kasviplanktonin kokonaismäärää kuvaavan klorofylli-a:n määrä on hieman pitkäaikaiskeskiarvon yläpuolella Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa. Tiedot perustuvat satelliittihavaintoihin sekä M/S Silja Serenadelle ja M/S Finnmaidille asennettujen Algaline-laitteiden mittaustuloksiin.

”Järvi-meriwikiin on edelleen ilmoitettu sinilevähavaintoja itäiseltä Suomenlahdelta Haapasaaresta Selkämerelle Rauman edustalle saakka. Pohjalle kiinnittyviä tai pohjasta irronneita rihmamaisia viherleviä esiintyy rannikoilla monin paikoin runsaasti. Rihmalevät eivät ole kuitenkaan ihmiselle vaarallisia. Rihmaleväesiintymän erottaa runsaasta sinileväesiintymästä siten, että rihmalevät jäävät keppiin roikkumaan nostettaessa”, tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

Silmälevät värjäsivät vettä punaiseksi alkuviikosta Merenkurkussa sijaitsevassa fladassa eli maankohoamisen seurauksena muodostuneessa merenlahdessa. Myös tiheä panssarisiimaleväkukinta voi värjätä vettä samean punaruskeaksi. Ilmoituksia laajoista panssarisiimaleväkukinnoista tai niiden aiheuttamista haitallisista ilmiöistä ei ole tullut. Eräät silmä- ja panssarisiimalevälajit saattavat tuottaa kaloille myrkyllisiä yhdisteitä ja eräiden panssarisiimalevälajien myrkyt voivat kertyä simpukoihin ja kalojen sisäelimiin.

Utön havaintopaikalla valtalajeja ovat Heterocapsa triquetra -panssarisiimalevä, Mesodinium-ripsieläin, silmälevät sekä muut pienikokoiset siimalliset lajit. Tiedot perustuvat FINMARIn automaattisen kuvantamislaitteen lähettämiin kuviin.

Meriveden pintalämpötila on Ilmatieteen laitoksen mukaan Perämerellä 10-17, Selkämerellä 8-18, Saaristomerellä 18-20 ja Suomenlahdella 14-19 astetta.

Järvillä sinilevähavainnot vähentyneet

Järvillä sinilevää on havaittu vähemmän kuin tyypillisesti ajankohtana. Elokuussa sinilevien määrä järvillä on palannut normaaliksi verrattuna heinäkuuhun, jolloin sinilevää raportoitiin selvästi normaalikesää enemmän. Tällä viikolla valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikoilla pääosassa järviä ei ole havaittu sinilevää. Hieman sinilevää esiintyi 31:llä havaintopaikalla. Sinilevän määrä oli runsas tai erittäin runsas vain parilla havaintopaikalla Lounais-Suomessa.

Pintavesien lämpötila on monilla järvillä ajankohdalle tyypillinen. Järviveden pintalämpötila on Etelä- ja Keski-Suomessa 16-20 astetta, Kainuussa 14-16 astetta ja Lapissa 12-14 astetta.

Ilmoita levähavaintosi Järvi-meriwikiin

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä Järvi-meriwikissä kuka tahansa voi perustaa oman havaintopaikan ja tallentaa sille levähavaintoja järviltä ja rannikkoalueilta. Myös yksittäisiä havaintoja voi lähettää eri vesistöillä liikkuessaan. Havainnot voi toimittaa älypuhelimissakin toimivan Havaintolähetti-sovelluksen avulla. Ilmoitetut havainnot näkyvät valtakunnallisella levätilannekartalla ja tukevat valtakunnallista levätilanteen arviointia. Myös havainnot siitä, että sinilevää ei ole, ovat tärkeitä.

Järvi-meriwiki on verkkopalvelu, jota tuotetaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Palvelusta löytyvät perustiedot kaikista yli hehtaarin kokoisista järvistämme ja Itämeren eri alueet. Käyttäjät voivat jakaa palvelussa muun muassa valokuvia ja muita havaintoja.

Uimavesien sinilevätilannetta yleisillä uimarannoilla valvovat kuntien terveydensuojeluviranomaiset. Runsaasta sinileväesiintymästä uimarannalla kannattaakin ilmoittaa kyseisen kunnan terveydensuojeluviranomaisille.

Varo sinileväistä vettä

Sinileväiseen veteen tulee aina suhtautua varoen, koska sinilevät voivat tuottaa useita erilaisia hermo- ja maksamyrkkyjä. Sinileväinen vesi voi lisäksi aiheuttaa mm. iho- ja silmäoireita, pahoinvointia, flunssan kaltaisia oireita, kuumeilua tai allergisia reaktioita. Etenkin pienet lapset ja lemmikkieläimet on syytä pitää poissa sinileväisestä vedestä. Sinileväistä vettä ei pidä käyttää löyly-, pesu- tai kasteluvetenä. Myrkytysepäilyissä on syytä ottaa yhteys Myrkytystietokeskukseen, lääkäriin tai eläinlääkäriin.

Näin tunnistat sinilevän

Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja. Runsas määrä sinilevää muodostaa tyynellä ilmalla veteen vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja ja sitä kasautuu rannoille.

Jos levämassa hajoaa tikulla kokeiltaessa hippusina veteen, kyseessä voi olla sinilevä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä. Vesilasissa sinilevät nousevat pintaan vihertävinä hippusina noin tunnin kuluessa.

Lisää aiheesta

Valtakunnallinen levätiedotus

 

Aug 17

:PORI: Uimavedet mikrobiologisesti hyvälaatuisia

Porin_vaakuna.svg

Porin seudun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen uimarannoilta 13.08.2018 otettujen ja laboratoriossa tutkittujen valvontanäytteiden perusteella uimaveden laadun on todettu olevan mikrobiologisesti hyvää kaikilla uimarannoilla lukuun ottamatta Eurajoen Lahdenperän ja Verkkorannan uimarantoja. Sinilevää oli Porissa Ahlaisissa ja Noormarkun urheilukentän rannoilla.

KUNTA UIMARANTA E. coli Enterokokit TULOKSET
    13.8. 13.8.  
EURAJOKI        
  Lahdenperän uimaranta (EU-ranta) 120 230 Suolistoperäiset Enterokokit ylittävät toimenpiderajan
  Laitakarin uimaranta 4 12 Hyvä
  Pinkjärven uimaranta 2 1 Hyvä
  Verkkorannan uimaranta 10 230 Suolistoperäiset Enterokokit ylittävät toimenpiderajan
HARJAVALTA        
  Hopearannan uimaranta 30 30 Hyvä
  Kreetalan uimaranta 2 15 Hyvä
  Kolvaantörmän uimaranta 3 76 Hyvä
  Kultakoukun uimaranta (EU-RANTA) 40 63 Hyvä
  Pirkkalan uimaranta ei tutkittu ei tutkittu Uiminen kielletty, Rannan puhdistustyö öljystä kesken
PORI        
  Ahlaisten uimaranta 53 34 Hyvä, sinilevää runsaasti
  Uniluodon uimaranta, Mäntyluoto 57 9 Hyvä
  Lontoon uimaranta, Reposaari 19 15 Hyvä
  Kirjurinluodon uimaranta (EU-RANTA) 15 32 Hyvä
  Kukkulankallion uimaranta, Ruosniemi 32 26 Hyvä
  Rudanmaan uimaranta, Noormarkku <1 <1 Hyvä
  Ruutujärven uimaranta, Yyteri 11 1 Hyvä
  Urheilukentän uimaranta, Noormarkku 70 180 Hyvä, runsaasti sinilevää
  Yyterin hiekkaranta (EU-RANTA) 4 2 Hyvä
  Yyterin uimakuoppa 1 5 Hyvä
  Varvinranta 3 22 Hyvä
  Lavijärven uimaranta, Lavia 5 1 Hyvä
  Joutsijärvi, Tammentila 1 3 Hyvä
ULVILA        
  Kaasmarkku 140 44 Hyvä
  Kokemäenjoki, Naparanta 5 16 Hyvä
  Kullaa Koski 84 90 Hyvä
  Leineperi 17 32 Hyvä
  Palus 15 18 Hyvä
  Pappilanlampi 20 19 Hyvä

Raja-arvot:

(STMa 177/2008) EU-uimaranta (sisävesi) E. coli <1000 ja Enterokokit <400. EU-uimaranta (rannikko) E. coli <500 ja Enterokokit <200. (STMa 354/2008) Muut rannat E. coli <500 ja Enterokokit <200.