Jan 25

Uusi indeksi kertoo Itämeren terveydentilan myös ihmisen näkökulmasta

white-and-black-floral-mattress

Itämeren terveydentila on arvioitu uudella tavalla. Itämeren terveysindeksi, Baltic Sea Health Index (BHI), eroaa aiemmista tilan arvioista siinä, että ympäristön tilan lisäksi indeksi huomioi meriluonnon ihmiselle tarjoamat hyödyt. Itämeren tämänhetkiselle terveydentilalle indeksi antaa arvosanan 76 asteikolla 1–100, jossa 100 edustaa ihmisen kannalta tavoiteltavaa tilaa. Suhteellisen hyvällä tolalla ovat esimerkiksi rannikon kalayhteisöt ja merestä elantonsa saavat elinkeinot. Suurimpia ongelmia ovat rehevöityminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja suojelualueiden vaillinainen hallinta.

BHI flower plot Suomi

tämeren yhdeksän tavoitteen ja niiden alatavoitteiden terveysindeksit. Mitä suurempi sektorin värillinen osuus on, sitä lähempänä indeksi on tavoitetasoa 100. Matalimpien sektoreiden osoittamissa tavoitteissa on eniten parannettavaa. Lähde: https://baltic-ohi.shinyapps.io/dashboard/

Uusi Itämeren tilaa ja terveyttä kuvaava indeksi, Baltic Health Index (BHI), on laadittu kansainvälisenä yhteistyönä. Indeksi perustuu koko maapallon merien tilaa tarkastelevaan Ocean Health Indexiin. BHI arvioi Itämeren terveyttä yhdeksän tavoitteen kautta. Näitä ovat veden puhtaus (rehevöityminen, haitalliset aineet, roskaantuminen), luonnon monimuotoisuus, ruoantuotanto, hiilen sidonta, mereen liittyvä turismi ja virkistyskäyttö, kalastusmahdollisuudet, paikallisten merielinkeinojen elinvoimaisuus, merituotteiden tarjonta sekä lajien ja merialueiden suojelu.

”Baltic Health Index on kuin Itämeren kuumemittari”, toteaa arviointiin osallistunut tutkimusprofessori Markku Viitasalo SYKEstä. ”Se antaa yhdellä luvulla käsityksen Itämeren tämänhetkisestä terveydentilasta. Kun mittausta jatketaan vuosittain, nähdään, onko potilas paranemaan päin.”

Aiemmin Itämeren tilaa on arvioitu puhtaasti ekosysteemin tilan kautta. Uusi indeksi huomioi Itämeren rehevöitymisen ja saastumisen lisäksi myös ihmisen merestä saamia hyötyjä eli ekosysteemipalveluja. Indeksiin vaikuttaa myös, ollaanko tavoitetta saavuttamassa vai onko tilanne menossa huonompaan suuntaan. Suunnan huomiointi auttaa kohdentamaan toimenpiteitä juuri oikeisiin tavoitteisiin.

Virkistyskäyttö, pienkalastus ja ruoantuotanto melko hyvällä tolalla

Tavoitteiden saavuttamisessa on merialueiden välillä suuria eroja. Merialueittaiset indeksit vaihtelevat 3 ja 100 välillä. Koko Itämeren kokonaisarvio on tällä hetkellä 76. Moni ihmiseen suoraan liittyvä tavoite, esimerkiksi meren virkistyskäyttö, pienkalastus ja ruoantuotanto merestä, on melko hyvällä tolalla.

”On kuitenkin muistettava, että paras luku 100 ei sekään tarkoita täydellistä luonnontilaa vaan meriympäristön tarjoamien ekosysteemipalvelujen tavoiteltavaa tilaa lähinnä ihmisen kannalta”, Viitasalo selittää.

”Ei ole yllätys, että rehevöitymisen osalta Itämeren tilanne arvioidaan edelleen huonoksi. Varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella indeksit vaihtelevat 50 ja 72 välillä, Perämerellä luku on sentään parempi, 83”, toteaa merenhoidon ryhmäpäällikkö Vivi Fleming SYKEstä.

”Tila on monella alueella paranemassa, mutta liian hitaasti. Maalta tulevia ravinnepäästöjä on edelleen rajoitettava, ja toimenpiteissä pitäisi pystyä ennakoimaan myös tulevat ilmastonmuutoksen vaikutukset. On tärkeää huomata, että rehevöityminen vaikuttaa lähes kaikkeen, ja monien muiden indeksissä arvioitujen terveyden osatekijöiden hyvää tilaa ei pystytä saavuttamaan, ellei rehevöitymistä saada kuriin”, Fleming jatkaa.

Meriluonnon monimuotoisuus on heikentynyt

Muita vaillinaisesti saavutettuja tavoitteita ovat haitalliset aineet, jotka esim. Pohjanlahden pohjoisosissa saavat arvion 39–43, sekä luonnon monimuotoisuus, joka erityisesti eteläisellä ja keskisellä Itämerellä on madaltunut kalojen, lintujen ja merinisäkkäiden heikon tilanteen takia. Suojelun vaillinaisuus näkyy merialuesuojelun arviossa, joka Suomen merialueilla vaihtelee 11–63. ”Tämä johtuu lähinnä siitä, että monilla Suomen merellisillä suojelualueilla ei edelleenkään ole hoidon ja käytön suunnitelmia”, toteaa Viitasalo.

BHI kartta

Stockholm Resilience Centerin ylläpitämillä nettisivuilla Itämeren terveysindeksin arvoja voi tarkastella tavoitteittain ja merialueittain. Kuva haitallisten aineiden indeksistä kertoo, että niiden osalta Itämeren tilanne on paikoin hyvin huono. Lähde: https://baltic-ohi.shinyapps.io/dashboard/

Kaikkein huonoimmat arviot indeksissä saa merenpohjien kyky hiilensidontaan. Itämeren tärkeitä hiilinieluja ovat pehmeät kasvillisuuspohjat. ”Koko Itämeren arvosana on vain 20”, toteaa arviointiin osallistunut apulaisprofessori Christoffer Boström Åbo Akademista. ”Tämä on ensiarvio, joka varmasti täsmentyy tulevina vuosina. Matala indeksi johtuu osittain siitä, että hiilensidonnan indikaattorina käytettiin nyt meriajokasta. Laajat meriajokasniityt ovat tehokkaita hiilinieluja, mutta Itämerellä laji sitoo paljon hiiltä ainoastaan Tanskan salmissa ja Kattegatissa.”

”Kun indeksiä jatkossa päivitetään, otetaan siinä laajemmin huomioon myös matalien merenlahtien ja laguunien murtovesikasvillisuus, jolloin myös nämä hiilensidonnan kannalta arvokkaat elinympäristöt saavat ansaitsemansa huomion”, Boström jatkaa.

Itämeren terveysindeksin laadintaa on johtanut Tukholman yliopiston Stockholm Resilience Center (SRC), ja työhön on osallistunut laaja joukko Itämeren asiantuntijoita. Suomen edustajat ovat Suomen ympäristökeskuksesta ja Åbo Akademista.

BHI:n taustalla oleva tutkimus julkaistiin People and Nature -julkaisusarjassa 20.1.2021. Indeksi, sen tulokset sekä menetelmät ja indeksin taustalla olevat aineistot löytyvät Stockholm Resilience Centerin ylläpitämiltä verkkosivuilta, joilla indeksin arvoja voi tarkastella tavoitteittain ja merialueittain.

Jan 11

Jäänpaksuus vaihtelee petollisesti koko maassa ja jäät ovat normaalia ohuempia erityisesti Etelä-Suomessa

Aanekosken Aanejarvi_jaatymassa_10-01-2021_Kuva_Merja_Pulkkanen_SYKE

Äänekosken Äänejärvi 10.01.2021. © Kuva: Merja Pulkkanen SYKE

Koko maan vesistöjen jää on 10-30 cm ohuempaa kuin tavallisesti tähän aikaan. Etelä-Suomen järvien jäitä ei ole vielä pystytty turvallisesti mittaamaan. Vesistöjen jäänpaksuus vaihtelee huomattavasti pienelläkin alueella sekä eri puolilla Suomea. Lisäksi teräsjäätä hauraampaa kohvajäätä muodostuu nyt yleisesti. Jäälle satava lumi hidastaa teräsjään paksuuskasvua, lisää kohvajään muodostumista ja hankaloittaa heikon jääalueen näkemistä. Jäällä liikkumista on nyt syytä välttää siihen asti, että ne vahvistuvat.

”Viime päivien pakkassään myötä monet pienemmät järvet myös eteläisessä ja lounaisessa Suomessa ovat saaneet yhtenäisen heikon jääpeitteen, jonka mittausta ei ole turvallisuussyistä voitu tehdä. Jäälle ei siis pidä nyt lähteä”, hydrologi Merja Pulkkanen Suomen ympäristökeskuksesta painottaa.

Keskisessä Suomessa suuret järvet ja niiden selkävedet, esimerkiksi Näsijärvi ja Päijänteen Tehinselkä, eivät ole vielä kokonaan jäätyneet. Keskisessä Suomessa jäänpaksuus vaihteli 2-20 cm:n välillä niillä havaintopaikoilla, joilla mittaus on voitu tehdä. Havainnot olivat 10-30 cm pienempiä kuin tavanomaisesti tähän aikaan.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa jäänpaksuus vaihteli 14-25 cm:n paikkeilla havaintopaikoilla, mikä oli 10-15 cm keskimääräistä ohuempaa. Lapissa jäänpaksuus vaihteli 24-44 cm:n välillä ja jääpeite oli 10-20 cm keskimääräistä ohuempaa.

Jäätilannearvio perustuu havaintoihin

SYKE päivittää arvion jäätilanteesta kolme kertaa kuukaudessa. Arvio perustuu 47 havaintopaikan jäänpaksuusmittauksiin eri puolilla Suomea. Jäänpaksuus mitataan yleensä kuukauden 10., 20. ja 30. päivä. Huomio! Jäänpaksuusmittaukset edustavat vain kyseistä paikkaa ja ajankohtaa ja ovat siten ohjeellisia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita.

Vesistöjen jäänpaksuushavainnot