Suomenlahden happitilanne on poikkeuksellisen huono

mewy-nad-baltykiem

Itämeren ominaispiirteet ylläpitävät Suomenlahden heikkoa happitilannetta, havaittiin SYKEn merentutkimusalus Arandan tutkimusmatkalla. Syvien pohjien heikko happitilanne näkyy korkeina ravinnepitoisuuksina. Myös Selkämeren syvänteiden happitilanne on heikentynyt.

Aranda teki Itämeren kemiallista ja fysikaalista tilaa selvittävän tutkimusmatkan 22.1. – 1.2.2019. Matka liittyi Itämeren rantavaltioiden yhdessä toteuttamaan ja Itämeren suojelukomissio HELCOMin koordinoimaan Itämeren tilan seurantaohjelmaan sekä EU:n meristrategiadirektiivin mukaiseen seurantaan. Tutkimusalueina olivat Suomenlahti, Itämeren pääaltaan pohjoisosa, Saaristomeri ja Selkämeri. Perämerelle ei tällä kertaa päästy Merenkurkun jäätilanteen takia.

”Tutkimusmatkan merkittävin havainto oli Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan pohjoisosan syvän vesimassan vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen korkea fosforipitoisuus ja heikko happitilanne”, toteaa matkanjohtaja, erikoistutkija Harri Kankaanpää Suomen ympäristökeskuksesta.

Suomenlahdella vallitsee voimakas suolakerrosteisuus, joka on seurausta lahdelle virranneesta Itämeren pääaltaan suolaisesta ja vähähappisesta syvävedestä. Sen myötä merialueelle on tullut myös paljon fosforia. Voimakas kerrostuneisuus ja huono happitilanne mahdollistavat fosforin vapautumisen Suomenlahden pohjilta, mikä on edelleen nostanut ravinnepitoisuuksia. Tänä talvena syvävesi on levinnyt Suomenlahdelle Suomen itäisimpiä aluevesiä myöten.

Tällä hetkellä Suomenlahden syvät pohjat ovat monin paikoin vähähappisia tai täysin hapettomia ja paikoin esiintyy myös myrkyllistä rikkivetyä. Näin huono happitilanne tavataan Suomenlahdella kerran tai kaksi kertaa vuosikymmenessä. Suomenlahden pintakerroksen leville käyttökelpoisen fosforin varanto on nyt lähellä talven 2017 tilannetta, jolloin se oli poikkeuksellisen suuri. Varanto voi kuitenkin kasvaa edelleen, mikäli lopputalven tai kevään aikana esiintyy kovan tuulen jaksoja, jotka sekoittavat runsasfosforista syvävettä pintakerrokseen.

Saaristomeren ulko-osissa happitilanne oli vuodenaikaan nähden normaali. Merkkejä kohonneista pintakerroksen fosfaattipitoisuuksista oli havaittavissa. Pitoisuudet olivat alhaisempia kuin läntisellä Suomenlahdella mutta korkeampia kuin pääaltaan pohjoisosassa. Selkämerellä syvien osien happitilanne on hitaasti heikentynyt. Pintakerroksen fosforipitoisuudet puolestaan olivat korkeampia kuin aiempina vuosina, ja tämä on osoitus Selkämeren hitaasta rehevöitymisestä.

Suomenlahden ongelmana Itämeren pääallas

”Vesiensuojelutoimenpiteiden tuottama ulkoisen ravinnekuormituksen lasku törmää meren sisäisten prosessien muodostamaan lasikattoon”, toteaa tutkimusmatkan loppuosan matkanjohtajana toiminut vanhempi tutkija Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Itämeren pääaltaan happitilanne on heikentynyt vuosien 2014–2016 suolapulssien vaikutuksen hiivuttua ja tämä heijastuu Suomenlahteen. Itämeren pääaltaan tila pitkälti määrää Suomenlahden ulappavesien tilan. Suomenlahden pohjanläheisen veden fosforitaso onkin nyt vuodenaikaan nähden paikoin ennätyksellisen korkea, vaikka merialueelle tuleva ulkoinen fosforikuormitus on 2000-luvulla puolittunut.

Suomenlahden suora kynnyksetön yhteys Itämeren pääaltaaseen merkitsee sitä, että lahden tilan paraneminen tulevaisuudessa riippuu yhä enemmän kuormitusvähennysten toteutumisesta koko Itämeren alueelle.

”Suomen merialueiden ja erityisesti Suomenlahden tilaa voidaan parantaa vain tiettyyn rajaan asti kotimaisilla toimilla. Avoimen Itämeren tilan parantaminen edellyttää pitkäjänteistä kansainvälistä yhteistyötä”, vanhempi tutkija Pekka Kotilainen korostaa.

Maalta tulevaa ravinnevirtaa on pienennettävä

Itämeren pääaltaan happitilanne on heikentynyt viime vuosikymmeninä, minkä seurauksena pohjien kyky pidättää fosforia on ollut jatkuvasti huono ja syväveden fosforipitoisuus on pysynyt korkeana. Itämeren pääaltaan tilalla on suuri merkitys Suomen eteläisten merialueiden veden laatuun.

”Tilanteen ratkaisemiseksi ei ole mitään oikotietä, vaan maalta tulevien ravinnepäästöjen leikkaaminen on ainoa käytettävissämme oleva tapa parantaa meren tilaa”, Kankaanpää toteaa.

SYKE seuraa, miten Suomen merialueiden ravinnevaranto ja happitilanne kehittyvät. Seuraava tutkimusmatka järjestetään huhtikuun lopulla. Kesän leväkukintojen riskiennuste julkaistaan kesäkuun alussa.