Dec 21

Etelä-Savon ELY-keskus: Jään kokonaispaksuus 11-20 cm riippuen mittauskohteesta

2016-12-21-12_57_13-etela-savon-jaatilannekatsaus-21-12-2016-pdf-nitro-reader-3

Etelä-Savon ELY-keskus mittasi jään paksuutta 20.12.2016 neljällä järvellä maakunnan etelä- ja länsiosassa. Mittauspaikat olivat Ristiinassa sijaitseva Yöveden Kissalahti, Mäntyharjun Pyhävesi ja Korpijärvi sekä Pertunmaan Peruvesi. Mittaukset tehtiin noin 100 metrin etäisyydellä rannasta.

Jääpeitteen kokonaispaksuudet vaihtelivat mittauspaikasta riippuen 11-16 cm:n välillä. Teräsjään osuus oli 10-12 cm ja heikomman kohvajään paksuus 4-5 cm kokonaisjäänpaksuudesta, lukuun ottamatta Ristiinassa sijaitsevaa Yöveden Kissalahtea, jossa kohvajäätä oli lähes puolet kokonaisjäänpaksuudesta (11 cm). Kohvajään osuus kokonaisjäänpaksuudesta on tällä hetkellä paikoitellen suuri. Jää oli useimmissa mittauskohteissa hieman paksumpaa ajankohdan keskiarvoon verrattuna.

Myös valtakunnallisilla jäähavaintopaikoilla (Haukivuoren Kyyvesi ja Haukiveden Oravi) mittaukset tehtiin tiistaina 20.12. Haukivedellä Savonlinnan Oravissa kokonaisjäänpaksuus oli 20 cm. Kyyvedellä kokonaisjäänpaksuus oli vastaavasti 12 cm.

Sääennusteen mukaan ilman lämpötila vaihtelee seuraavat viisi vuorokautta nollan molemmin puolin ja odotettavissa on vesi-, räntä- ja lumisateita. Jäät eivät lähiaikoina tule merkittävästi vahvistumaan. Alueelliset vaihtelut jäänpaksuuksissa ovat edelleen suuria vesistöjen koosta, syvyydestä ja jäällä olevan lumikerroksen paksuudesta riippuen. Suurten järvien selkävesien jää voi olla vielä monin paikoin heikko. Myös virta- ja salmipaikkoja tulee kulkiessa välttää. Jäällä kulkiessa kannattaa pitää mukana turvavarusteita.

Jäätilannekatsaus 21.12.2016 (pdf, 452 kt)

Dec 13

Ilmatieteen laitos – Jään kantavuudesta varmistuttava ennen jäille menoa

sea-ice

Turvallisen jäällä liikkumisen edellytys on, että tuntee jään ja jäällä kulkemiseen liittyvät riskit sekä varustautuu oikein.

Suomen rannikko on pitkä ja jäätalvi alkaa eri aikaan eri osissa maata. Perämeren pohjukassa jäätalvi kestää pisimmillään yli puoli vuotta ja Hangossa keskimäärin runsaan kuukauden. Useina vuosina Hankoa ympäröivillä merialueilla ei jäätä esiinny ollenkaan. Toisaalta jääolot myös saattavat muuttua ratkaisevasti jo jopa muutaman kymmenen metrin matkalla.

“Vaihtelevista oloista johtuen varoituksia pitäisi antaa jonnekin päin rannikkoamme lähes joka päivä, ja tämä veisi varoituksista tehon”, jääasiantuntija Jouni Vainio toteaa.

Ilmatieteen laitos seuraa jäätalven aikana päivittäin Suomea ympäröivien merialueiden jäätilannetta ja tiedottaa siitä tiedotteiden ja jääkarttojen muodossa Yleisradiossa ja Internetissä. Ilmatieteen laitos tekee tiivistä yhteistyötä järvien jäätilannetta seuraavan Suomen ympäristökeskuksen sekä Uima- ja hengenpelastusliiton kanssa ja pyrkii neuvomaan kansalaisia jäällä liikkumisessa.

“Jäällä liikuttaessa tulee aina olla järki mukana. Perussääntö on, että jos ei tiedä varmasti, että jää kestää, on viisainta olla menemättä jäälle. Jäällä liikkuessa tulee ­aina varustautua turvavälinein ja niitä on opeteltava käyttämään. Jokaisella jäällä kulkijalla tulisi riippua jäänaskalit kaulassa siltä varalta, että jää pettää. Avannosta on hyvin vaikea päästä pois ilman apuvälineitä, sillä kylmä kangistaa nopeasti”, Jouni Vainio muistuttaa.

Myös sisävesien suhteen Suomi on pitkä maa ja vaihtelu suurta kuten merialueillakin. Lapin pienillä järvillä tyypillinen jääpeiteaika on 6 – 7 kuukautta, Etelä-Suomen suurten järvien selillä jää on viime talvina ollut kestävää vain 1 – 2 kuukautta. Lisäksi ympäri maata on lukuisia virtapaikkoja, jotka ovat ympäri talven sulia tai heikkoja. Leudontuneet talvet ja sahaava sää edellyttäisi, että heikoista jäistä tiedotettaisiin jossakin päin Suomea talviaikaan lähes joka päivä.

“Suomen ympäristökeskus varoittaa heikoista jäistä aina talvikauden alkaessa ja silloin, kun jäät ovat laajemmilla alueilla vaarallisen heikot. Virallisia mittauspaikkoja on lähes 50 ja jäänpaksuutta mitataan niillä 10 päivän välein. Havaintopaikat ovat melko lähellä rantaa eli selkävesien tilanne voi olla hyvinkin eri. Tämän takia arvio jäällä liikkumisen turvallisuudesta täytyy aina tehdä paikanpäällä olosuhteet huomioon ottaen”, ryhmäpäällikkö Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta huomauttaa.

Luonto-Liitto ja Suomen ympäristökeskus järjestävät tänä talvena Talviseuranta-kampanjan, jolla kannustetaan kaikkia luonnossa liikkujia kirjaamaan talviseen luontoon liittyviä havaintojaan kansalaishavaintojärjestelmään. Havainnot täydentävät viranomaisten seurantatietoja ja tarkentavat kuvaa talvien muuttumisesta ilmaston lämmetessä. Jäillä liikkumisen turvallisuuteen voi vaikuttaa ilmoittamalla omat jäähavaintonsa Järvi- ja meriwikiin: https://www.jarviwiki.fi/talviseurantalahetti/

Meren jäätilanne: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne

Vinkkejä jäällä liikkujille -video: https://youtu.be/KHt2FTXM8SE?list=PLFW1mzDdbY5JYWb3G85HO7-ywul7O0l6Z

http://www.suh.fi/tiedotus/pelasta_ja_pelastu/turvallinen_jaalla_liikkuminen

Järvien jäätilanne: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesitilanne_ja_ennusteet/Jaanpaksuus

 

Dec 08

Pääkaupunkiseudun rannikkovesien tila on heikko

ae6bf40d-2bc0-463a-a59a-a0132ee9e8f0-main_image

Rakkolevän esiintymät heijastavat meren tilan pitkäaikaisia muutoksia. Rakkolevävyöhyke tarjoaa suojaa ja ravintoa lukuisille selkärangattomille, ja myös useat kalalajit lisääntyvät sen suojassa. Kuva: Kaarina Heikkonen.

Pääkaupunkiseudun rannikkovesien tila vaihtelee ekologisen laatuluokituksen mukaan huonosta tyydyttävään. Tila on heikoin suljetuilla sisälahdilla ja paras ulkosaariston ja avomeren rajalla.

Pintavesien ekologisella laatuluokituksella pyritään kuvaamaan sisävesien ja merialueen vesistöjen tilaa kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon elottoman ja elollisen luonnon erityispiirteitä. Ekologinen laatuluokittelu kuvaa pääosin vesistöjen vastetta rehevöittävään kuormitukseen eli ravinnepäästöihin.

Pääkaupunkiseudun rannikkoalueiden vesiin kohdistui voimakas paikallinen ravinnekuormitus aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Vantaanjoki tuo edelleen suuria määriä ravinteita mereen.

”Yhdyskuntajätevesistä peräisin olevaa ravinnekuormitusta on leikattu huomattavasti 1990-luvulta lähtien, ja nykyiset päästöt ovat vain murto-osa huippuvuosien kokonaismääristä. Tästä huolimatta rannikkovesien tila ei ole ekologisen laatuluokituksen mukaan parantunut huomattavasti 1970-luvun tilanteesta”, kertoo tutkija Emil Vahtera Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.

Pitkäaikaisten seuranta-aineistojen mukaan ravinnepitoisuudet ovat päästöleikkausten johdosta laskeneet pintavedessä, mutta vesi on yhä sameaa ja levien määrä suuri. Paikoitellen pohjanläheinen vesi on hyvin vähähappista aivan rannikon läheisyydessä, ja esimerkiksi rakkolevää löytyy alueelta entistä vähemmän menneisiin vuosiin verrattuna.

Heikoimmassa kunnossa alueella ovat Seurasaarenselkä ja Laajalahti, jotka kärsivät edelleen aiemmasta ravinnekuormituksesta ja huonosta veden vaihtuvuudesta.

Voimakas ihmistoiminta ja monimutkaisen ravintoverkon arvaamattomat vasteet hidastavat merialueen tilan palautumista tehokkaista päästövähennyksistä huolimatta.

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen seuranta-aineistojen tuloksia ja viimeisin vuosittain julkaistava merialueen ekologinen laatuluokituksen karttakuva löytyvät Helsingin kaupungin internet-sivuilta: http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto-ja-viheralueet/vedet/itameri/seuranta

Lähde: Sofia Airola ja Emil Vahtera: Pääkaupunkiseudun rannikkovesien ekologinen laatuluokitus – Työkalu rannikkovesien laatuluokituksen laskentaan sekä laatuluokituksen vaihtelu 1970-luvulta nykypäivään. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 9/2016. http://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-09-16.pdf.