Jan 25

Uusi indeksi kertoo Itämeren terveydentilan myös ihmisen näkökulmasta

white-and-black-floral-mattress

Itämeren terveydentila on arvioitu uudella tavalla. Itämeren terveysindeksi, Baltic Sea Health Index (BHI), eroaa aiemmista tilan arvioista siinä, että ympäristön tilan lisäksi indeksi huomioi meriluonnon ihmiselle tarjoamat hyödyt. Itämeren tämänhetkiselle terveydentilalle indeksi antaa arvosanan 76 asteikolla 1–100, jossa 100 edustaa ihmisen kannalta tavoiteltavaa tilaa. Suhteellisen hyvällä tolalla ovat esimerkiksi rannikon kalayhteisöt ja merestä elantonsa saavat elinkeinot. Suurimpia ongelmia ovat rehevöityminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja suojelualueiden vaillinainen hallinta.

BHI flower plot Suomi

tämeren yhdeksän tavoitteen ja niiden alatavoitteiden terveysindeksit. Mitä suurempi sektorin värillinen osuus on, sitä lähempänä indeksi on tavoitetasoa 100. Matalimpien sektoreiden osoittamissa tavoitteissa on eniten parannettavaa. Lähde: https://baltic-ohi.shinyapps.io/dashboard/

Uusi Itämeren tilaa ja terveyttä kuvaava indeksi, Baltic Health Index (BHI), on laadittu kansainvälisenä yhteistyönä. Indeksi perustuu koko maapallon merien tilaa tarkastelevaan Ocean Health Indexiin. BHI arvioi Itämeren terveyttä yhdeksän tavoitteen kautta. Näitä ovat veden puhtaus (rehevöityminen, haitalliset aineet, roskaantuminen), luonnon monimuotoisuus, ruoantuotanto, hiilen sidonta, mereen liittyvä turismi ja virkistyskäyttö, kalastusmahdollisuudet, paikallisten merielinkeinojen elinvoimaisuus, merituotteiden tarjonta sekä lajien ja merialueiden suojelu.

”Baltic Health Index on kuin Itämeren kuumemittari”, toteaa arviointiin osallistunut tutkimusprofessori Markku Viitasalo SYKEstä. ”Se antaa yhdellä luvulla käsityksen Itämeren tämänhetkisestä terveydentilasta. Kun mittausta jatketaan vuosittain, nähdään, onko potilas paranemaan päin.”

Aiemmin Itämeren tilaa on arvioitu puhtaasti ekosysteemin tilan kautta. Uusi indeksi huomioi Itämeren rehevöitymisen ja saastumisen lisäksi myös ihmisen merestä saamia hyötyjä eli ekosysteemipalveluja. Indeksiin vaikuttaa myös, ollaanko tavoitetta saavuttamassa vai onko tilanne menossa huonompaan suuntaan. Suunnan huomiointi auttaa kohdentamaan toimenpiteitä juuri oikeisiin tavoitteisiin.

Virkistyskäyttö, pienkalastus ja ruoantuotanto melko hyvällä tolalla

Tavoitteiden saavuttamisessa on merialueiden välillä suuria eroja. Merialueittaiset indeksit vaihtelevat 3 ja 100 välillä. Koko Itämeren kokonaisarvio on tällä hetkellä 76. Moni ihmiseen suoraan liittyvä tavoite, esimerkiksi meren virkistyskäyttö, pienkalastus ja ruoantuotanto merestä, on melko hyvällä tolalla.

”On kuitenkin muistettava, että paras luku 100 ei sekään tarkoita täydellistä luonnontilaa vaan meriympäristön tarjoamien ekosysteemipalvelujen tavoiteltavaa tilaa lähinnä ihmisen kannalta”, Viitasalo selittää.

”Ei ole yllätys, että rehevöitymisen osalta Itämeren tilanne arvioidaan edelleen huonoksi. Varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella indeksit vaihtelevat 50 ja 72 välillä, Perämerellä luku on sentään parempi, 83”, toteaa merenhoidon ryhmäpäällikkö Vivi Fleming SYKEstä.

”Tila on monella alueella paranemassa, mutta liian hitaasti. Maalta tulevia ravinnepäästöjä on edelleen rajoitettava, ja toimenpiteissä pitäisi pystyä ennakoimaan myös tulevat ilmastonmuutoksen vaikutukset. On tärkeää huomata, että rehevöityminen vaikuttaa lähes kaikkeen, ja monien muiden indeksissä arvioitujen terveyden osatekijöiden hyvää tilaa ei pystytä saavuttamaan, ellei rehevöitymistä saada kuriin”, Fleming jatkaa.

Meriluonnon monimuotoisuus on heikentynyt

Muita vaillinaisesti saavutettuja tavoitteita ovat haitalliset aineet, jotka esim. Pohjanlahden pohjoisosissa saavat arvion 39–43, sekä luonnon monimuotoisuus, joka erityisesti eteläisellä ja keskisellä Itämerellä on madaltunut kalojen, lintujen ja merinisäkkäiden heikon tilanteen takia. Suojelun vaillinaisuus näkyy merialuesuojelun arviossa, joka Suomen merialueilla vaihtelee 11–63. ”Tämä johtuu lähinnä siitä, että monilla Suomen merellisillä suojelualueilla ei edelleenkään ole hoidon ja käytön suunnitelmia”, toteaa Viitasalo.

BHI kartta

Stockholm Resilience Centerin ylläpitämillä nettisivuilla Itämeren terveysindeksin arvoja voi tarkastella tavoitteittain ja merialueittain. Kuva haitallisten aineiden indeksistä kertoo, että niiden osalta Itämeren tilanne on paikoin hyvin huono. Lähde: https://baltic-ohi.shinyapps.io/dashboard/

Kaikkein huonoimmat arviot indeksissä saa merenpohjien kyky hiilensidontaan. Itämeren tärkeitä hiilinieluja ovat pehmeät kasvillisuuspohjat. ”Koko Itämeren arvosana on vain 20”, toteaa arviointiin osallistunut apulaisprofessori Christoffer Boström Åbo Akademista. ”Tämä on ensiarvio, joka varmasti täsmentyy tulevina vuosina. Matala indeksi johtuu osittain siitä, että hiilensidonnan indikaattorina käytettiin nyt meriajokasta. Laajat meriajokasniityt ovat tehokkaita hiilinieluja, mutta Itämerellä laji sitoo paljon hiiltä ainoastaan Tanskan salmissa ja Kattegatissa.”

”Kun indeksiä jatkossa päivitetään, otetaan siinä laajemmin huomioon myös matalien merenlahtien ja laguunien murtovesikasvillisuus, jolloin myös nämä hiilensidonnan kannalta arvokkaat elinympäristöt saavat ansaitsemansa huomion”, Boström jatkaa.

Itämeren terveysindeksin laadintaa on johtanut Tukholman yliopiston Stockholm Resilience Center (SRC), ja työhön on osallistunut laaja joukko Itämeren asiantuntijoita. Suomen edustajat ovat Suomen ympäristökeskuksesta ja Åbo Akademista.

BHI:n taustalla oleva tutkimus julkaistiin People and Nature -julkaisusarjassa 20.1.2021. Indeksi, sen tulokset sekä menetelmät ja indeksin taustalla olevat aineistot löytyvät Stockholm Resilience Centerin ylläpitämiltä verkkosivuilta, joilla indeksin arvoja voi tarkastella tavoitteittain ja merialueittain.

Jan 11

Jäänpaksuus vaihtelee petollisesti koko maassa ja jäät ovat normaalia ohuempia erityisesti Etelä-Suomessa

Aanekosken Aanejarvi_jaatymassa_10-01-2021_Kuva_Merja_Pulkkanen_SYKE

Äänekosken Äänejärvi 10.01.2021. © Kuva: Merja Pulkkanen SYKE

Koko maan vesistöjen jää on 10-30 cm ohuempaa kuin tavallisesti tähän aikaan. Etelä-Suomen järvien jäitä ei ole vielä pystytty turvallisesti mittaamaan. Vesistöjen jäänpaksuus vaihtelee huomattavasti pienelläkin alueella sekä eri puolilla Suomea. Lisäksi teräsjäätä hauraampaa kohvajäätä muodostuu nyt yleisesti. Jäälle satava lumi hidastaa teräsjään paksuuskasvua, lisää kohvajään muodostumista ja hankaloittaa heikon jääalueen näkemistä. Jäällä liikkumista on nyt syytä välttää siihen asti, että ne vahvistuvat.

”Viime päivien pakkassään myötä monet pienemmät järvet myös eteläisessä ja lounaisessa Suomessa ovat saaneet yhtenäisen heikon jääpeitteen, jonka mittausta ei ole turvallisuussyistä voitu tehdä. Jäälle ei siis pidä nyt lähteä”, hydrologi Merja Pulkkanen Suomen ympäristökeskuksesta painottaa.

Keskisessä Suomessa suuret järvet ja niiden selkävedet, esimerkiksi Näsijärvi ja Päijänteen Tehinselkä, eivät ole vielä kokonaan jäätyneet. Keskisessä Suomessa jäänpaksuus vaihteli 2-20 cm:n välillä niillä havaintopaikoilla, joilla mittaus on voitu tehdä. Havainnot olivat 10-30 cm pienempiä kuin tavanomaisesti tähän aikaan.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa jäänpaksuus vaihteli 14-25 cm:n paikkeilla havaintopaikoilla, mikä oli 10-15 cm keskimääräistä ohuempaa. Lapissa jäänpaksuus vaihteli 24-44 cm:n välillä ja jääpeite oli 10-20 cm keskimääräistä ohuempaa.

Jäätilannearvio perustuu havaintoihin

SYKE päivittää arvion jäätilanteesta kolme kertaa kuukaudessa. Arvio perustuu 47 havaintopaikan jäänpaksuusmittauksiin eri puolilla Suomea. Jäänpaksuus mitataan yleensä kuukauden 10., 20. ja 30. päivä. Huomio! Jäänpaksuusmittaukset edustavat vain kyseistä paikkaa ja ajankohtaa ja ovat siten ohjeellisia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita.

Vesistöjen jäänpaksuushavainnot

Jun 08

Euroopan uimavesiraportti: Suomen uimavedet ovat laadukkaita

a96e0266-7458-4826-88fe-e9d788096c29-w_576_h_2000

Yleisten uimarantojen vesissä on Suomessa turvallista uida, selviää Euroopan ympäristökeskuksen juuri julkaistusta uimavesiraportista. Suurin osa Suomen uimavesistä, noin 92 prosenttia, luokiteltiin laadultaan erinomaiseksi tai hyväksi.

Tyydyttävään eli alimpaan hyväksyttävään luokkaan kuului kahdeksan rantaa, eli noin kolme prosenttia uimarannoista. Vain kahdella uimarannalla (0,7 %) uimaveden laatu oli luokiteltu huonoksi.

Uimavesiraportissa tarkastellaan erikseen sisämaan ja rannikon uimavesien laatua

Suomessa yhä useampi järven tai joen uimavesi on luokiteltu joko erinomaiseksi tai hyväksi. Näihin kahteen parhaimpaan laadun luokkaan luokiteltiin 96 prosenttia kaikista sisämaan uimavesistä.

Rannikon uimavesistä erinomaiseksi tai hyväksi luokiteltiin noin 80 prosenttia. Rannikon uimavesien bakteerimäärille on asetettu sisämaata tiukemmat raja-arvot. Tämä siksi, koska bakteerit säilyvät suolaisissa vesissä huonommin ja siten pienemmän bakteerimäärän on arvioitu kuvaavan veden suolistoperäistä saastumista. Kuitenkin samoja raja-arvoja sovelletaan kaikille rannikon uimavesille eri puolella Eurooppaa, joten vähäsuolaisen Itämeren ja moninkertaisesti suolaisemman Välimeren bakteerimääriä arvioidaan samoin kriteerein.

”Suomessa rannikoiden uimavedet ovat paitsi vähäsuolaisia, myös rannat ovat usein matalia, mikä voi heikentää veden vaihtuvuutta uimarannalla ja näkyä uimaveden laadun luokittelussa”, kertoo THL:n erikoissuunnittelija Outi Zacheus.

Yksittäisten uimarantojen perustiedot ja seurantaan perustuvat uimavesiluokat ovat saatavilla Euroopan ympäristökeskuksen verkkopalvelusta. Palveluun koottujen tietojen mukaan Kyproksella, Itävallassa ja Maltalla oli suhteellisesti eniten erinomaiseen luokkaan luokiteltuja uimavesiä.

Tulevan uimakauden aikana verkkopalvelun tiedot eivät päivity, vaan uimaveden laadusta tiedotetaan uimarannoilla sekä esimerkiksi kuntien verkkosivuilla.

Sinileväesiintymää ei oteta huomioon uimaveden laadun luokittelussa

Vaikka kuntien terveydensuojeluviranomaiset seuraavat Suomessa myös sinilevien esiintymistä uimavesissä, sinileväesiintymien yleisyyttä tai runsautta ei oteta huomioon uimavesiluokan määrittämisessä.

Euroopan uimavesiraportissa luokitellaan uimaveden laatu niillä rannoilla, missä suolistoperäistä saastumista kuvaavien bakteerien määrää uimavedessä on seurattu säännöllisesti neljän uimakauden ajan. Bakteerimäärien perusteella voidaan arvioida esimerkiksi jätevesien vaikutusta uimaveteen.

Suomen uimavesistä 15 jäi ilman laadun luokkaa, koska uimaveden laatua ei ollut seurattu riittävän pitkään tai riittävän monella näytteellä. Osa näistä rannoista oli uusia, osalla oli tehty muutostöitä ja osalla näytemäärä oli jäänyt liian vähäiseksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos raportoi kuntien terveydensuojeluviranomaisten tekemän uimavesivalvonnan tulokset vuosittain Euroopan komissiolle. Nyt julkaistu raportti perustuu uimakausien 2016–2019 seurantaan. Raporttiin on koottu maakohtaiset yhteenvedot uimaveden laadusta ja yhteensä yli 22 000 eurooppalaisen uimarannan tulokset.

Kesällä 2019 Suomessa oli yhteensä 301 yleistä uimarantaa, joista 224 sijaitsi sisämaan vesistöjen äärellä ja 77 rannikolla.

Lisätietoja:

Euroopan uimavesiraportti 2019 – European bathing water quality in 2019
Euroopan ympäristökeskus

Suomen uimavesiraportti 2019 – Finnish bathing water quality in 2019
Euroopan ympäristökeskus

Uimavesi
THL

May 29

Lapin tulvatilanne kiihtyy: Ennustetut suurtulvat näyttävät toteutuvan

image5716009682829665417

Jokien virtaamat ovat eri puolilla Lappia poikkeuksellisen korkealla, ja ennustetut suurtulvat näyttävät toteutuvan ensi viikon aikana. Keskimääräisen kevättulvan taso on ylitetty ainakin Rovaniemellä ja Kittilässä. Lapin ELY-keskus ja Tulvakeskus varoittavat, että poikkeuksellisen suuressa tulvatilanteessa vesi voi katkaista tieyhteyksiä ja tulvavahinkoja voi syntyä niilläkin alueilla missä aiemmin tulvavahinkoja ei ole ollut. Mikäli ensi viikolla ennustetut sateet toteutuvat suurina, voi tilanne vaikeutua entisestään.

Kittilässä Ounasjoen tulvan korkeus on lähestymässä vahinkorajaa ja veden arvioidaan nousevan vielä noin metrin. Tulvan suuruus on hyvin lähellä vuoden 2005 suurtulvaa. Virtaaman arvioidaan nousevan 1100 m3/s tason tuntumaan. Kittilässä tärkeät kohteet ja asuinrakennukset on saatu suojattua, mutta vahinkoja voi syntyä muille rakennuksille ja mökeille.

Rovaniemellä Kemijoen virtaamat ovat kasvaneet muutamassa päivässä ja virtaama Valajaskosken havaintoasemalla on nyt noin 3500 m3/s. Vedenkorkeus Lainaan havaintoasemalla on lähellä vahinkorajaa ja sen arvioidaan nousevan vielä noin 30 – 50 cm. Tulvan suuruus on hyvin lähellä samaa tasoa kuin vuosien 1973 ja 1993 tulvissa. Vuoden 1993 tulvan tason ylittyminen pyritään estämään Kemijärven säännöstelyn avulla.

Sekä Kittilässä että Rovaniemellä tulvan arvioidaan kestävän poikkeuksellisen pitkään. Vesi voi pysyä korkealla lähes viikon ajan, mikä voi aiheuttaa haasteita tilapäisten tulvasuojausten kestävyyteen. Tulva on suurimmillaan ensi viikon alussa tai viikon puolivälin vaiheilla.

Ivalojoen virtaamat ovat kasvaneet ennustettua nopeammin. Tulvahuipun arvioidaan olevan jo viikonvaihteessa tai heti ensi viikon alkupuolella. Ivalojoen virtaama on nyt Pajakosken havaintoasemalla noin 700 m3/s suuruista virtaamaa ja sen arvioidaan nousevan noin 1000 kuutiometriin sekunnissa, joka on hyvin lähellä vuoden 2005 tulvan virtaaman tasoa. Ivalon keskustassa tulva pysynee tulvapenkereiden tason alapuolella, mutta vahinkoja voi syntyä penkereiden ulkopuolella.

Tornionjoella tulvahuipun arvioidaan olevan ensi viikon loppupuolella tai kesäkuun toisen viikon alussa. Virtaamat ovat kasvaneet jo yli keskimääräisen kevättulvan tason ja niiden ennustetaan kasvavan lähelle ennätyslukemia. Vedenkorkeuden arvioidaan nousevan vielä reilun metrin nykyistä korkeammalle. Näillä näkymin Tornionjoen vedenpinta jää Torniossa ja Pellossa tulvapenkereiden alapuolelle, mutta pengerrettyjen alueiden ulkopuolella voi syntyä jonkin verran vahinkoja. Myös Muonionjoella tulvaennusteet ovat poikkeuksellisen suuret ja tulvan arvioidaan nousevan vuoden 1968 ennätystulvan tuntumaan. Muonion alueelle on vaarassa syntyä tulvavahinkoja, jos vesi nousee vuoden 1968 tulvan tasolle.

Seuraa tulvatilanteen kehittymistä

Seuraava Lapin aluetta koskeva tulvatiedote annetaan ensi viikolla ja lisäksi tilanteesta tiedotetaan muun muassa Twitterissä. Mikäli olosuhteet muuttuvat ennustetusta, siitä tiedotetaan välittömästi. Tulvatilannekuvaa ja ennusteita voi seurata valtakunnallisella www.ymparisto.fi/tulvatilanne-sivulla. Ennusteet päivittyvät muutaman tunnin välein.

Ohjeita omatoimiseen varautumiseen

Jaa tulvahavaintosi Sää-sovelluksella

Lapin ELY-keskuksen ja Tulvakeskuksen yhteiset tiedotteet

Tulvatilanteen seuranta

Twitter

May 27

Suomeen suunnitellaan uutta jatkuvasti vedenlaatua mittaavaa verkostoa – pilottina Säkylän Pyhäjärvi

Mittauskalustoa_Säkylän_Pyhäjärvellä_Lindfors_07-05-2019_556px

Vedenlaadun mittauskalustoa 7.5.2019 Säkylän Pyhäjärvellä. © Antti Lindfors

Suomeen ehdotetaan uutta vedenlaadun jatkuvatoimisten mittausasemien verkostoa juuri päättyneessä hankkeessa. Verkoston pilottina Säkylän Pyhäjärvelle asennettiin 7.5.2019 uusinta jatkuvatoimista mittaustekniikkaa. Automaattinen vedenlaadun mittauspoiju sekä sääasema tuottavat jo lähes reaaliaikaista tietoa, jota hyödynnetään vesiensuojelussa sekä järvien tilan seurannassa ja tutkimuksessa. Linkki seurantatietoihin julkaistaan hankkeen kotisivulla kesäkuussa.

Uusimmasta mittaustekniikasta on huomattavaa apua nopeiden vedenlaadun vaihtelujen havaitsemisessa. Sääasemalla mitataan säätilaa kuten tuulen suuntaa ja nopeutta sekä sadantaa. Mittauspoijulla havainnoidaan veden lämpötilaa ja sameutta, humuspitoisuutta, sinilevien biomassaa kuvaavaa fykosyaniinia sekä järven rehevyystasoa kuvaavaa klorofylliä. Mittausasemat pidetään järvellä koko avovesikauden.

”Reaaliaikainen tieto järviveden laadusta ja säätilanteesta kiinnostaa varmasti esimerkiksi kalastajia ja muita järvellä liikkujia sekä paikallisia asukkaita tutkijoiden lisäksi”, toteaa tutkimuspäällikkö Anne-Mari Ventelä Pyhäjärvi-instituutista. Säkylän Pyhäjärven mittauspoiju sijaitsee Palmukarilla ja järvisääasema Kirkkokarilla, Säkylän edustalla. Mittausaseman asennustyössä ja ylläpidossa on mukana SYKEn lisäksi Pyhäjärvi-instituutti, Pyhäjärven järvipelastajat ja Luode Consulting Oy.

”Säkylän Pyhäjärvi on merkittävä sekä alueellisesti että valtakunnallisesti, ja se on yksi eniten tutkituista järvistä myös Euroopan tasolla. Haasteena Pyhäjärvellä, kuten monilla muillakin Suomen järvillä, ovat viime aikoina lisääntyneet leudot ja sateiset talvet, jotka lisäävät hajakuormitusta ja rehevöitymistä”, taustoittaa erikoistutkija Ahti Lepistö SYKEstä.

Hanke ehdottaa useita parannuksia vedenlaadun ja ravinnekuormituksen seurantaan

Mittaustekniikan kehittämisen taustalla on ympäristöministeriön viime vuonna rahoittama JatkuvaLaatu hanke (SYKE ja VARELY), jonka loppuraportissa ehdotetaan Suomeen uutta vedenlaadun jatkuvatoimisten mittausten verkostoa. Hanke ehdottaa ainevirtaama-asemien perustamista tärkeiden vesistöalueiden jokisysteemeihin, sekä automaattisia mittauspoijuja valittuihin järvikohteisiin ja rannikkovesiin.

Feb 14

Suomenlahden happitilanne on poikkeuksellisen huono

mewy-nad-baltykiem

Itämeren ominaispiirteet ylläpitävät Suomenlahden heikkoa happitilannetta, havaittiin SYKEn merentutkimusalus Arandan tutkimusmatkalla. Syvien pohjien heikko happitilanne näkyy korkeina ravinnepitoisuuksina. Myös Selkämeren syvänteiden happitilanne on heikentynyt.

Aranda teki Itämeren kemiallista ja fysikaalista tilaa selvittävän tutkimusmatkan 22.1. – 1.2.2019. Matka liittyi Itämeren rantavaltioiden yhdessä toteuttamaan ja Itämeren suojelukomissio HELCOMin koordinoimaan Itämeren tilan seurantaohjelmaan sekä EU:n meristrategiadirektiivin mukaiseen seurantaan. Tutkimusalueina olivat Suomenlahti, Itämeren pääaltaan pohjoisosa, Saaristomeri ja Selkämeri. Perämerelle ei tällä kertaa päästy Merenkurkun jäätilanteen takia.

”Tutkimusmatkan merkittävin havainto oli Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan pohjoisosan syvän vesimassan vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen korkea fosforipitoisuus ja heikko happitilanne”, toteaa matkanjohtaja, erikoistutkija Harri Kankaanpää Suomen ympäristökeskuksesta.

Suomenlahdella vallitsee voimakas suolakerrosteisuus, joka on seurausta lahdelle virranneesta Itämeren pääaltaan suolaisesta ja vähähappisesta syvävedestä. Sen myötä merialueelle on tullut myös paljon fosforia. Voimakas kerrostuneisuus ja huono happitilanne mahdollistavat fosforin vapautumisen Suomenlahden pohjilta, mikä on edelleen nostanut ravinnepitoisuuksia. Tänä talvena syvävesi on levinnyt Suomenlahdelle Suomen itäisimpiä aluevesiä myöten.

Tällä hetkellä Suomenlahden syvät pohjat ovat monin paikoin vähähappisia tai täysin hapettomia ja paikoin esiintyy myös myrkyllistä rikkivetyä. Näin huono happitilanne tavataan Suomenlahdella kerran tai kaksi kertaa vuosikymmenessä. Suomenlahden pintakerroksen leville käyttökelpoisen fosforin varanto on nyt lähellä talven 2017 tilannetta, jolloin se oli poikkeuksellisen suuri. Varanto voi kuitenkin kasvaa edelleen, mikäli lopputalven tai kevään aikana esiintyy kovan tuulen jaksoja, jotka sekoittavat runsasfosforista syvävettä pintakerrokseen.

Saaristomeren ulko-osissa happitilanne oli vuodenaikaan nähden normaali. Merkkejä kohonneista pintakerroksen fosfaattipitoisuuksista oli havaittavissa. Pitoisuudet olivat alhaisempia kuin läntisellä Suomenlahdella mutta korkeampia kuin pääaltaan pohjoisosassa. Selkämerellä syvien osien happitilanne on hitaasti heikentynyt. Pintakerroksen fosforipitoisuudet puolestaan olivat korkeampia kuin aiempina vuosina, ja tämä on osoitus Selkämeren hitaasta rehevöitymisestä.

Suomenlahden ongelmana Itämeren pääallas

”Vesiensuojelutoimenpiteiden tuottama ulkoisen ravinnekuormituksen lasku törmää meren sisäisten prosessien muodostamaan lasikattoon”, toteaa tutkimusmatkan loppuosan matkanjohtajana toiminut vanhempi tutkija Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Itämeren pääaltaan happitilanne on heikentynyt vuosien 2014–2016 suolapulssien vaikutuksen hiivuttua ja tämä heijastuu Suomenlahteen. Itämeren pääaltaan tila pitkälti määrää Suomenlahden ulappavesien tilan. Suomenlahden pohjanläheisen veden fosforitaso onkin nyt vuodenaikaan nähden paikoin ennätyksellisen korkea, vaikka merialueelle tuleva ulkoinen fosforikuormitus on 2000-luvulla puolittunut.

Suomenlahden suora kynnyksetön yhteys Itämeren pääaltaaseen merkitsee sitä, että lahden tilan paraneminen tulevaisuudessa riippuu yhä enemmän kuormitusvähennysten toteutumisesta koko Itämeren alueelle.

”Suomen merialueiden ja erityisesti Suomenlahden tilaa voidaan parantaa vain tiettyyn rajaan asti kotimaisilla toimilla. Avoimen Itämeren tilan parantaminen edellyttää pitkäjänteistä kansainvälistä yhteistyötä”, vanhempi tutkija Pekka Kotilainen korostaa.

Maalta tulevaa ravinnevirtaa on pienennettävä

Itämeren pääaltaan happitilanne on heikentynyt viime vuosikymmeninä, minkä seurauksena pohjien kyky pidättää fosforia on ollut jatkuvasti huono ja syväveden fosforipitoisuus on pysynyt korkeana. Itämeren pääaltaan tilalla on suuri merkitys Suomen eteläisten merialueiden veden laatuun.

”Tilanteen ratkaisemiseksi ei ole mitään oikotietä, vaan maalta tulevien ravinnepäästöjen leikkaaminen on ainoa käytettävissämme oleva tapa parantaa meren tilaa”, Kankaanpää toteaa.

SYKE seuraa, miten Suomen merialueiden ravinnevaranto ja happitilanne kehittyvät. Seuraava tutkimusmatka järjestetään huhtikuun lopulla. Kesän leväkukintojen riskiennuste julkaistaan kesäkuun alussa.

Aug 23

Valtakunnallinen leväkatsaus 23.8.2018: Sinilevätilanne merialueilla rauhallinen, järvillä sinileväkukinnat vähentyneet

DSCN5128

Sinilevien muodostamien pintakukintojen määrä on vähentynyt edelleen sekä merialueilla että järvillä. Suomenlahdella esiintyy vain vähäisiä sinilevän pintaesiintymiä. Merenrannikoilla on sen sijaan vaarattomia rihmamaisia viherleviä monin paikoin runsaasti. Sisävesillä suurimmalla osalla havaintopaikoista ei ole havaittu sinilevää.

Suomenlahdella sinilevää vähäisinä pintaesiintyminä, rannikoilla myös muiden levien kukinnat mahdollisia

Suomenlahdella on yhä sinilevää vähäisinä pintaesiintyminä. Sinileväpigmenttien määrä Helsingin ja Tukholman välillä on hieman lisääntynyt viime viikosta. Lisäksi kasviplanktonin kokonaismäärää kuvaavan klorofylli-a:n määrä on hieman pitkäaikaiskeskiarvon yläpuolella Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa. Tiedot perustuvat satelliittihavaintoihin sekä M/S Silja Serenadelle ja M/S Finnmaidille asennettujen Algaline-laitteiden mittaustuloksiin.

”Järvi-meriwikiin on edelleen ilmoitettu sinilevähavaintoja itäiseltä Suomenlahdelta Haapasaaresta Selkämerelle Rauman edustalle saakka. Pohjalle kiinnittyviä tai pohjasta irronneita rihmamaisia viherleviä esiintyy rannikoilla monin paikoin runsaasti. Rihmalevät eivät ole kuitenkaan ihmiselle vaarallisia. Rihmaleväesiintymän erottaa runsaasta sinileväesiintymästä siten, että rihmalevät jäävät keppiin roikkumaan nostettaessa”, tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

Silmälevät värjäsivät vettä punaiseksi alkuviikosta Merenkurkussa sijaitsevassa fladassa eli maankohoamisen seurauksena muodostuneessa merenlahdessa. Myös tiheä panssarisiimaleväkukinta voi värjätä vettä samean punaruskeaksi. Ilmoituksia laajoista panssarisiimaleväkukinnoista tai niiden aiheuttamista haitallisista ilmiöistä ei ole tullut. Eräät silmä- ja panssarisiimalevälajit saattavat tuottaa kaloille myrkyllisiä yhdisteitä ja eräiden panssarisiimalevälajien myrkyt voivat kertyä simpukoihin ja kalojen sisäelimiin.

Utön havaintopaikalla valtalajeja ovat Heterocapsa triquetra -panssarisiimalevä, Mesodinium-ripsieläin, silmälevät sekä muut pienikokoiset siimalliset lajit. Tiedot perustuvat FINMARIn automaattisen kuvantamislaitteen lähettämiin kuviin.

Meriveden pintalämpötila on Ilmatieteen laitoksen mukaan Perämerellä 10-17, Selkämerellä 8-18, Saaristomerellä 18-20 ja Suomenlahdella 14-19 astetta.

Järvillä sinilevähavainnot vähentyneet

Järvillä sinilevää on havaittu vähemmän kuin tyypillisesti ajankohtana. Elokuussa sinilevien määrä järvillä on palannut normaaliksi verrattuna heinäkuuhun, jolloin sinilevää raportoitiin selvästi normaalikesää enemmän. Tällä viikolla valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikoilla pääosassa järviä ei ole havaittu sinilevää. Hieman sinilevää esiintyi 31:llä havaintopaikalla. Sinilevän määrä oli runsas tai erittäin runsas vain parilla havaintopaikalla Lounais-Suomessa.

Pintavesien lämpötila on monilla järvillä ajankohdalle tyypillinen. Järviveden pintalämpötila on Etelä- ja Keski-Suomessa 16-20 astetta, Kainuussa 14-16 astetta ja Lapissa 12-14 astetta.

Ilmoita levähavaintosi Järvi-meriwikiin

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä Järvi-meriwikissä kuka tahansa voi perustaa oman havaintopaikan ja tallentaa sille levähavaintoja järviltä ja rannikkoalueilta. Myös yksittäisiä havaintoja voi lähettää eri vesistöillä liikkuessaan. Havainnot voi toimittaa älypuhelimissakin toimivan Havaintolähetti-sovelluksen avulla. Ilmoitetut havainnot näkyvät valtakunnallisella levätilannekartalla ja tukevat valtakunnallista levätilanteen arviointia. Myös havainnot siitä, että sinilevää ei ole, ovat tärkeitä.

Järvi-meriwiki on verkkopalvelu, jota tuotetaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Palvelusta löytyvät perustiedot kaikista yli hehtaarin kokoisista järvistämme ja Itämeren eri alueet. Käyttäjät voivat jakaa palvelussa muun muassa valokuvia ja muita havaintoja.

Uimavesien sinilevätilannetta yleisillä uimarannoilla valvovat kuntien terveydensuojeluviranomaiset. Runsaasta sinileväesiintymästä uimarannalla kannattaakin ilmoittaa kyseisen kunnan terveydensuojeluviranomaisille.

Varo sinileväistä vettä

Sinileväiseen veteen tulee aina suhtautua varoen, koska sinilevät voivat tuottaa useita erilaisia hermo- ja maksamyrkkyjä. Sinileväinen vesi voi lisäksi aiheuttaa mm. iho- ja silmäoireita, pahoinvointia, flunssan kaltaisia oireita, kuumeilua tai allergisia reaktioita. Etenkin pienet lapset ja lemmikkieläimet on syytä pitää poissa sinileväisestä vedestä. Sinileväistä vettä ei pidä käyttää löyly-, pesu- tai kasteluvetenä. Myrkytysepäilyissä on syytä ottaa yhteys Myrkytystietokeskukseen, lääkäriin tai eläinlääkäriin.

Näin tunnistat sinilevän

Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja. Runsas määrä sinilevää muodostaa tyynellä ilmalla veteen vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja ja sitä kasautuu rannoille.

Jos levämassa hajoaa tikulla kokeiltaessa hippusina veteen, kyseessä voi olla sinilevä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä. Vesilasissa sinilevät nousevat pintaan vihertävinä hippusina noin tunnin kuluessa.

Lisää aiheesta

Valtakunnallinen levätiedotus

 

Aug 17

:PORI: Uimavedet mikrobiologisesti hyvälaatuisia

Porin_vaakuna.svg

Porin seudun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen uimarannoilta 13.08.2018 otettujen ja laboratoriossa tutkittujen valvontanäytteiden perusteella uimaveden laadun on todettu olevan mikrobiologisesti hyvää kaikilla uimarannoilla lukuun ottamatta Eurajoen Lahdenperän ja Verkkorannan uimarantoja. Sinilevää oli Porissa Ahlaisissa ja Noormarkun urheilukentän rannoilla.

KUNTA UIMARANTA E. coli Enterokokit TULOKSET
    13.8. 13.8.  
EURAJOKI        
  Lahdenperän uimaranta (EU-ranta) 120 230 Suolistoperäiset Enterokokit ylittävät toimenpiderajan
  Laitakarin uimaranta 4 12 Hyvä
  Pinkjärven uimaranta 2 1 Hyvä
  Verkkorannan uimaranta 10 230 Suolistoperäiset Enterokokit ylittävät toimenpiderajan
HARJAVALTA        
  Hopearannan uimaranta 30 30 Hyvä
  Kreetalan uimaranta 2 15 Hyvä
  Kolvaantörmän uimaranta 3 76 Hyvä
  Kultakoukun uimaranta (EU-RANTA) 40 63 Hyvä
  Pirkkalan uimaranta ei tutkittu ei tutkittu Uiminen kielletty, Rannan puhdistustyö öljystä kesken
PORI        
  Ahlaisten uimaranta 53 34 Hyvä, sinilevää runsaasti
  Uniluodon uimaranta, Mäntyluoto 57 9 Hyvä
  Lontoon uimaranta, Reposaari 19 15 Hyvä
  Kirjurinluodon uimaranta (EU-RANTA) 15 32 Hyvä
  Kukkulankallion uimaranta, Ruosniemi 32 26 Hyvä
  Rudanmaan uimaranta, Noormarkku <1 <1 Hyvä
  Ruutujärven uimaranta, Yyteri 11 1 Hyvä
  Urheilukentän uimaranta, Noormarkku 70 180 Hyvä, runsaasti sinilevää
  Yyterin hiekkaranta (EU-RANTA) 4 2 Hyvä
  Yyterin uimakuoppa 1 5 Hyvä
  Varvinranta 3 22 Hyvä
  Lavijärven uimaranta, Lavia 5 1 Hyvä
  Joutsijärvi, Tammentila 1 3 Hyvä
ULVILA        
  Kaasmarkku 140 44 Hyvä
  Kokemäenjoki, Naparanta 5 16 Hyvä
  Kullaa Koski 84 90 Hyvä
  Leineperi 17 32 Hyvä
  Palus 15 18 Hyvä
  Pappilanlampi 20 19 Hyvä

Raja-arvot:

(STMa 177/2008) EU-uimaranta (sisävesi) E. coli <1000 ja Enterokokit <400. EU-uimaranta (rannikko) E. coli <500 ja Enterokokit <200. (STMa 354/2008) Muut rannat E. coli <500 ja Enterokokit <200.

Aug 16

Valtakunnallinen leväkatsaus 16.8.2018: Sinilevätilanne merialueilla rauhoittunut, järvillä loppukesälle tyypillinen levätilanne

IMG_6210

Suomen merialueilla ei ole havaittu enää laajoja sinilevän pintalauttoja, mutta eteläisillä ja lounaisilla merialueilla on yhä sinilevää veteen sekoittuneena. Järvillä pääosassa havaintopaikkoja ei ole havaittu sinilevää, mutta eteläisen Suomen järvillä on edelleen muutamia runsaita sinileväkukintoja. Etelä- ja lounaisrannikolla esiintyy vähäisiä panssarisiimalevän kukintoja. Panssarisiimalevät voivat runsaana esiintyessään värjätä vettä punaruskeaksi.

Merialueilla leväkoostumus muuttumassa syksyä kohti

Suomen eteläisillä ja lounaisilla merialueilla on yhä sinilevää veteen sekoittuneena. Selkämerellä sinileviä esiintyy satelliittikuvien perusteella laimeina pintaesiintyminä pohjoisimmillaan Porin korkeudelle saakka. Sinileväpigmenttien määrä Helsingin ja Tukholman välillä on kuitenkin vähentynyt aiemmista viikoista M/S Silja Serenadelle asennettujen Algaline-laitteiden mittaustulosten perusteella.

Järvi-meriwikiin on ilmoitettu sinilevähavaintoja itäiseltä Suomenlahdelta Haapasaaresta Selkämerelle Rauman edustalle saakka. Pohjalle kiinnittyviä rihmamaisia viherleviä, esimerkiksi heleänvihreää ahdinpartaa, esiintyy monin paikoin runsaasti. Rihmalevät eivät ole ihmiselle vaarallisia, mutta pohjasta irrotessaan ja rantaan ajautuessaan lahoavan levän haju saattaa olla vastenmielinen.

Utön havaintopaikalla sinilevien määrä on edelleen vähentynyt, kun taas pienikokoiset siimalliset lajit ja Heterocapsa triquetra -panssarisiimalevä ovat runsastuneet. Tiedot perustuvat automaattisen kuvantamislaitteen lähettämiin kuviin.

Loppukesäisin lämpimissä rannikkovesissä esiintyviä potentiaalisesti haitallisia Karlodinium-tyyppisiä panssarisiimaleviä on havaittu tavanomaisina, eli pieninä määrinä Suomen etelä- ja lounaisrannikoilta otetuissa näytteissä. Ilmoituksia laajoista panssarisiimaleväkukinnoista tai niiden aiheuttamista haitallisista ilmiöistä ei ole tullut, vaikka merivesi onkin ollut poikkeuksellisen lämmintä.

”Tiheästä panssarisiimaleväkukinnasta voi olla merkkinä samea, punaruskeaksi värjäytynyt vesi. Osa lajeista muodostaa öisin valoa hohtavia kukintoja. Itämeren yleisimmät panssarisiimalevät eivät ole haitallisia, mutta jotkin loppukesän lajit voivat tiheinä kukintoina esiintyessään aiheuttaa esimerkiksi kalakuolemia. Lisäksi eräiden panssarisiimalevälajien myrkyt voivat kertyä simpukoihin ja kalojen sisäelimiin. Koska lajintunnistus saattaa vaatia jopa molekyyligeneettisiä menetelmiä, selvästi ruskeaksi värjäytyneen veden käyttöä on syytä välttää”, sanoo vanhempi tutkija Sanna Suikkanen Suomen ympäristökeskuksesta.

Meriveden pintalämpötila on Ilmatieteen laitoksen mukaan Perämerellä 15-19, Selkämerellä 17-19, Saaristomerellä 18-20 ja Suomenlahdella 17-20 astetta.

Järvillä loppukesälle tyypillinen sinilevätilanne – pääosassa havaintopaikkoja ei sinilevää

”Järvillä sinilevätilanne on edelleen normaali ajankohtaan nähden jo kolmatta viikkoa. Jos loppukesä jatkuu samanlaisena, sinileväkesästä järvillä ei muodostu erityisen poikkeuksellista, vaikka heinäkuun runsas sinilevätilanne sitä vielä enteili”, sanoo ryhmäpäällikkö Marko Järvinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikoilla pääosassa järviä ei ole havaittu sinilevää. Hieman sinilevää esiintyi 35:lla, runsaasti yhdeksällä ja erittäin runsaasti vain yhdellä havaintojärvellä. Runsaat havainnot ovat eteläisen Suomen järviltä, joilla sinilevää on esiintynyt runsaasti edellisinäkin viikkoina. Kansalaisilta saatujen sinilevähavaintojen määrä on selvästi vähentynyt loppukesällä.

Pintavesien lämpötila on ajankohdalle tyypillinen. Järviveden pintalämpötila on Etelä- ja Keski-Suomessa 17-21 astetta, Kainuussa 14-17 astetta ja Lapissa 12-15 astetta.

Ilmoita levähavaintosi Järvi-meriwikiin

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä Järvi-meriwikissä kuka tahansa voi perustaa oman havaintopaikan ja tallentaa sille levähavaintoja järviltä ja rannikkoalueilta. Myös yksittäisiä havaintoja voi lähettää eri vesistöillä liikkuessaan. Havainnot voi toimittaa älypuhelimissakin toimivan Havaintolähetti-sovelluksen avulla. Ilmoitetut havainnot näkyvät valtakunnallisella levätilannekartalla ja tukevat valtakunnallista levätilanteen arviointia. Myös havainnot siitä, että sinilevää ei ole, ovat tärkeitä.

Järvi-meriwiki on verkkopalvelu, jota tuotetaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Palvelusta löytyvät perustiedot kaikista yli hehtaarin kokoisista järvistämme ja Itämeren eri alueet. Käyttäjät voivat jakaa palvelussa muun muassa valokuvia ja muita havaintoja.

Uimavesien sinilevätilannetta yleisillä uimarannoilla valvovat kuntien terveydensuojeluviranomaiset. Runsaasta sinileväesiintymästä uimarannalla kannattaakin ilmoittaa kyseisen kunnan terveydensuojeluviranomaisille.

Varo sinileväistä vettä

Sinileväiseen veteen tulee aina suhtautua varoen, koska sinilevät voivat tuottaa useita erilaisia hermo- ja maksamyrkkyjä. Sinileväinen vesi voi lisäksi aiheuttaa mm. iho- ja silmäoireita, pahoinvointia, flunssan kaltaisia oireita, kuumeilua tai allergisia reaktioita. Etenkin pienet lapset ja lemmikkieläimet on syytä pitää poissa sinileväisestä vedestä. Sinileväistä vettä ei pidä käyttää löyly-, pesu- tai kasteluvetenä. Myrkytysepäilyissä on syytä ottaa yhteys Myrkytystietokeskukseen, lääkäriin tai eläinlääkäriin.

Näin tunnistat sinilevän

Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja. Runsas määrä sinilevää muodostaa tyynellä ilmalla veteen vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja ja sitä kasautuu rannoille.

Jos levämassa hajoaa tikulla kokeiltaessa hippusina veteen, kyseessä voi olla sinilevä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä. Vesilasissa sinilevät nousevat pintaan vihertävinä hippusina noin tunnin kuluessa.

 

 

Aug 01

Vesitilanne heinäkuun lopussa 2018: Pinta- ja pohjavedet alhaalla, järvivedet lämpimiä

IMG_0037

Heinäkuun lämpimien säiden ja monin paikoin vähäisten sateiden vuoksi sekä pinta- että pohjavedet ovat laskeneet matalalle etenkin maan lounais- ja länsiosassa. Hellejakso nosti myös järvivesien lämpötilat harvinaisen korkeiksi, esimerkiksi Jaakon päivän ennätyksiä rikottiin noin puolella havaintopaikoista.

”On selvää, että paikoin lähes sateettoman hellekesän aiheuttama maankosteuden vajaus näkyy pohjaveden pinnoissa, mutta elokuun mahdollinen sadanta ratkaisee, kuinka alas pinnat vielä laskevat. Jos kuivuus jatkuu, voivat pohjaveden pinnankorkeudet paikoitellen laskea vuoden 2003 ennätyslukemia alemmaksi”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen hydrogeologi Mirjam Orvomaa.

Järvien vedenpinnat jatkavat laskuaan

Elokuussa järvien vedenpinnat jatkavat laskuaan. Sääennusteen mukaan lämpötilat laskevat loppuviikosta ja silloin ennustetaan myös runsaampia sateita. “Pääosa sateista imeytyy maaperään, joten ne eivät nosta järvien pintoja”, kertoo tutkija Harri Myllyniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Elokuun alussa rankimmat sateet nostavat paikallisesti virtaamia länsirannikon ja Lapin joissa. Pääosin virtaamat pysyvät kuitenkin tavallista alhaisempina. Ennusteen mukaan elokuun lopussa jokien pinnat ovat jo lähempänä ajankohdalle tyypillisiä arvoja.

Vesitilanne heinäkuussa 2018

Sadanta

Helteisen heinäkuun sateet olivat pääosin kuuroluonteisia ja paikalliset vaihtelut olivat suuria. Joillakin paikoin muutamien tuntien sateet vastasivat suuruudeltaan koko heinäkuun keskimääräistä sadantaa ja aiheuttivat myös paikallisia tulvia kaupunkialueilla. Toisaalta paikoin esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla sademäärät jäivät heinäkuussa alle kolmasosaan tavanomaiseen sademäärään verrattuna ja olivat jopa alle 20 mm.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Järvien ja jokien vedenkorkeudet laskivat heinäkuussa koko maassa vähäisten sateiden ja helteiden aiheuttaman suuren haihdunnan myötä erityisesti maan lounais- ja länsiosassa. Rannikon pienissä jokivesistöissä vedet ovat alempana kuin aikoihin heinäkuussa, ja esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla käytiin paikoin alempana kuin koskaan havaintohistoriassa. Paikalliset rankkasadekuurot nostivat vedenkorkeuksia ja virtaamia vain hetkellisesti. Myös järvien pinnat ovat monin paikoin ajankohdan keskiarvoa alempana. Ainostaan Itä-Suomen järvialueella vedenkorkeudet eivät vielä poikkea merkittävästi keskiarvosta lumisen talven ja sateisen viime syksyn jäljiltä.

Päävesistöjen keskivirtaamat olivat heinäkuussa Vuoksea ja Kymijokea lukuun ottamatta selvästi tavanomaista pienempiä. Länsi- ja lounaisrannikon pienissä vesistöissä heinäkuun keskivirtaama jäi paikoin ennätyksellisen pieneksi.

Järvien ja jokien vesitilanne heinäkuussa 2018

Pohjaveden korkeus

Rannikoilla sekä maan etelä- ja keskiosissa pohjavedet ovat pienissä pohjavesimuodostumissa monin paikoin laskeneet 10–45 cm ajankohdan keskiarvoja alemmaksi. Keskisuurissa ja suurissa muodostumissa pinnat ovat lähellä keskimääräistä tai 5–10 cm keskiarvojen yläpuolella. Verrattuna viimeisimpään merkittävään kuivuusjaksoon, joka vaikutti yhdyskuntien vedenhankintaan vuosina 2002–2003, ovat pinnat vielä 5–25 cm korkeammalla. Maan pohjoisosissa pohjaveden korkeudet vaihtelevat: pienissä muodostumissa pinnat ovat paikoitellen 10–40 cm alle ja suurissa muodostumissa 5–10 cm yli keskiarvojen.

Pohjaveden pinnat jatkavat laskuaan luontaisessa vuodenaikaiskierrossa syys–lokakuun vaihteeseen asti, jolloin yleinen kasvukausi on jo loppunut. Hellekesän aiheuttama maankosteuden vajaus näkyy pohjaveden pinnoissa, mutta elokuun mahdollinen sadanta ratkaisee, kuinka alas pinnat vielä laskevat. Paikoitellen, etenkin maan lounaisosissa pinnat saattavat laskea vuoden 2003 ennätyslukemien alle, jos vähäsateinen kausi jatkuu.

Pintaveden lämpötila

Heinäkuun alussa järvivedet olivat yleisesti hieman ajankohdan keskimääräistä viileämpiä, mutta järvivesien lämpötilat kääntyivät hellejakson alettua nousuun koko maassa. Heinäkuun puolivälistä lähtien pintaveden lämpötilat olivat koko maassa useita asteita ajankohdan keskiarvoa ylempiä, ja suuressa osassa maata järvivedet olivat selvästi yli 20-asteisia. 25 asteen raja ylitettiin heinäkuussa yhdellätoista havaintopaikalla. Jaakon päivän vedenlämpöennätyksiä rikottiin noin puolella havaintojärvistä. Edellisen kerran järvivedet ovat olleet näin lämpimiä heinäkuussa 2014. Heinäkuun päättyessä pintaveden lämpötilat olivat maan etelä- ja keskiosassa 21–26 astetta, ja maan pohjoisosassa 16–23 astetta. Lukemat ovat 2–6 astetta tavanomaista korkeampia.

Pintavesien keskilämpötila oli heinäkuussa erityisesti Pohjois-Suomessa lähes ennätystasolla. Ennätys rikottiin kuitenkin vain Tornionjoen Kukkolankosken havaintoasemalla. Siellä pintaveden keskilämpötila oli heinäkuussa 21,1 astetta ja se on lähes 60-vuotisen havaintohistorian korkein heinäkuun keskilämpötila. Edellinen ennätys, 20,6 astetta, oli vuodelta 2003.