Oct 10

Tulvakeskus tiedottaa: Runsaat sateet saavat joet tulvimaan Etelä-Suomessa

flood-71302_960_720

Lokakuun alku on ollut suurimmassa osassa maata erittäin sateinen. Tulvakeskuksen mukaan Uudenmaan joet ovat nousseet korkeimmalle tasolleen tänä vuonna. Kansalaisia kehotetaan varovaisuuteen alueilla, joilla vesi on noussut teille tai jalankulku- ja kevyenliikenteen väylille.

Ilmatieteen laitoksen mukaan lokakuun alku on ollut suurimmassa osassa maata hyvin sateinen. Uudellamaalla kuun alku on ollut jopa harvinaisen, paikoin myös poikkeuksellisen sateinen.

Espoon Nuuksiossa lokakuun alun (1.10.–9.10.2017) sademääräksi mitattiin 126,6 millimetriä, mikä on kyseisen ajankohdan Uudenmaan alueen ennätys vuoden 1960 alusta lukien. Aiemmin 100 millimetriä on ylitetty samalla ajanjaksolla Vihdissä (104,4 mm) vuonna 2006, Vantaalla (103,4 mm) vuonna 1974 ja Hangossa (102,3 mm) vuonna 1999.

Koko lokakuun sademäärä on maan etelä- ja keskiosassa tyypillisesti 55–60 millimetriä. Aikavälillä 1.10.–9.10. maan etelä- ja keskiosassa sataa tyypillisesti noin 15 millimetriä. Tänä vuonna saman jakson havaittu sademäärä oli Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Satakunnan, Varsinais-Suomen, Kymenlaakson ja Pirkanmaan maakunnissa keskimäärin noin 50 millimetriä tai enemmän, Uudellamaalla jopa 83 millimetriä.

Edellisen kerran vastaavia yli 70 millimetrin kertymiä mitattiin vuonna 2012 Satakunnassa, Pohjanmaalla sekä Etelä-Pohjanmaalla. Suurta vaihtelua kuvaa se, että parina edeltävänä vuotena (2015 ja 2016) lokakuun alun sademäärä oli maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen vain 0–3 millimetriä.

Kansalaisia kehotetaan varovaisuuteen

Lokakuun alusta jatkuneet sateet nostavat jokien ja järvien pintoja Etelä-Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen mukaan Uudenmaan joet ovat nousseet korkeimmalle tasolleen tänä vuonna. Jokien pinnat jatkavat nousuaan ainakin torstaihin, mahdollisesti hieman pidempään, kunnes runsaimmat sateet loppuvat. Joet tulvivat Etelä-Suomessa paikoin alavimmille pelloille. Näin käynee muun muassa Vantaanjoen sivujoella Lepsämänjoella, jolla tulviminen on tavallista.

Uudenmaan rannikolla maa on nyt hyvin märkää ja sateet näkyvät nopeasti vedenpintojen nousuna. Varsinais-Suomessa maaperä on kuivempaa, joten tulvahuiput jäävät siellä selvästi etelärannikkoa vaatimattomimmiksi. Pienemmät purot ja ojat tulvivat runsaimman sateen alueella etelä- ja mahdollisesti myös lounaisrannikolla.

Kansalaisia kehotetaan varovaisuuteen alueilla, joilla vesi on noussut teille tai jalankulku- ja kevyenliikenteen väylille. Veden alle jäävät kuopat ja esteet ovat vaarallisia kaikille, ja jo 15 senttimetriä nopeasti virtaavaa vettä kaataa aikuisen henkilön.

Mökkiläisten ja muiden ranta-asukkaiden on syytä ottaa huomioon, että järvien pinnat ovat lähes koko maassa tavallista korkeammalla. Esimerkiksi Pielisen ja Kallaveden ennustetaan olevan koko syksyn ajan selvästi tavallista korkeammalla tasolla. Saimaan vedenkorkeuden ennustetaan puolestaan nousevan koko loppusyksyn ajan yläpuolisista järvistä tulevien tavallista suurempien virtaamien johdosta.

Sää jatkuu epävakaisena

Ilmatieteen laitoksen 10. lokakuuta tekemän ennusteen mukaan sää on loppuviikolla yleiskuvaltaan epävakaista. Keskiviikkona ja torstaina yhtenäisemmät sateet painottuvat maan eteläosaan. Perjantaina sateet jäävät suuressa osassa maata vähiin, mutta lauantaina lännestä saapuu jo seuraava sadealue. Loppuviikon sademäärä on suuressa osassa maata 5–20 millimetriä, etelärannikolla mahdollisesti enemmän.

Lisätietoja:

Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Tulvatilanne: http://www.ymparisto.fi/tulvatilanne

Miten varautua tulviin: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Miten_varaudun_tulviin_ja_mita_teen_tulvatilanteessa/Tulva_edessa__vaara_vedessa_kuvasarja(38212)

Mar 14

Etelä-Savon jäiden paksuus 44-56 senttimetriä

2017-03-14 12_20_30-Etelä-Savon jäätilannekatsaus 14.3.2017.pdf - Nitro Reader 3

Etelä-Savon ELY-keskus mittasi jään paksuutta maanantaina 13.3.2017 neljällä järvellä maakunnan etelä- ja länsiosassa. Mittaukset tehtiin noin 100 metrin etäisyydellä rannasta. Jääpeitteen kokonaispaksuudet vaihtelivat mittauspaikasta riippuen 44-49 senttimetrin välillä. Jää koostui mittauspaikoissa pääosin teräsjäästä. Kohvajäätä oli kokonaisjäänpaksuudesta 4-8 senttimetriä. Jään päällä oli lunta mittauspaikasta riippuen 2-4 senttimetriä. Tällä hetkellä jäät ovat useimmissa mittauskohteissa hieman paksumpia ajankohdan keskiarvoon verrattuna.

Valtakunnallisilla jäähavaintopaikoilla mittaukset tehtiin 10.3.2017. Haukivedellä Savonlinnan Oravissa kokonaisjäänpaksuus oli 56 cm, eli jää oli +8 senttimetriä paksumpaa ajankohdan keskiarvoon nähden. Haukivuoren Kyyvedellä kokonaisjäänpaksuus oli 51 senttimetriä ja jää oli vastaavasti  -1 senttimetriä ohuempaa pitkän aikavälin keskiarvoon nähden. Edelliseen mittaukseen (28.2.) verrattuna Haukivedellä jää oli vahvistunut kaksi senttimetriä ja Kyyvedellä yhden senttimetrin. Seuraavat mittaukset näissä kohteissa tehdään 20.3.2017.

Viime päivinä sää on ollut keväisen lämmintä. Ilman lämpötila on päivisin ollut useita asteita nollan yläpuolella, mikä on näkynyt lumen sulamisena. Öisin on yleisesti kuitenkin ollut pakkasta. Sääennusteen mukaan lämpötilojen osalta tilanne pysyy lähipäivät suurin piirtein samanlaisena, eikä jäänpaksuuksissa ole odotettavissa suuria muutoksia. Jään heikkeneminen kiihtyy erityisesti sen jälkeen kun jäällä oleva lumi on sulanut. Tällöin voimistuva auringonsäteily ja mahdolliset vesisateet pääsevät heikentämään jään pintakerrosta.

Ilmoitetut jäänpaksuudet eivät milloinkaan kerro kyseisen järven koko jäätilannetta, vaan pelkästään yhden tutkimuskohteen tuloksen. Mittauspaikat ovat korkeintaan 100 metrin etäisyydellä rannasta, eivätkä näin ollen kuvaa selkävesien jäätilannetta. Mittauskohteet eivät myöskään sijaitse salmissa eivätkä virtaavissa paikoissa.

Vaikka jäät ovat monin paikoin suhteellisen vahvoja, tulee jäällä kulkiessa välttää salmi- ja virtapaikkoja. Ne ovat tällä hetkellä sulia tai jää on heikkoa.

Etelä-Savon jäätilannekatsaus 14.3.2017

Jan 18

Monivuotisten makrolevien lajimäärä on taantunut ulkosaaristossa Uudellamaalla

rakkoleva_ari_ruuskanen

Rakkolevä. Kuva: Ari Ruuskanen

Suurikokoisten vesikasvien eli makrolevien määrä on parin viimeisen vuosikymmenen aikana vähentynyt ulkosaaristossa Tvärminnessä, Inkoossa ja Pernajassa. Tulos kertoo rannikkovesien pitkäaikaisesta rehevöitymisestä. Tiedot makrolevien yli 20 vuotta kestäneestä seurannasta on koottu ELY-keskuksen teettämään raporttiin.

Rehevöityminen on vaikuttanut voimakkaasti 3-9 metrin syvyydessä eläviin monivuotisiin lajeihin. Reilut 20 vuotta sitten rakkolevää kasvoi kaikilla alueilla runsaasti, mutta sen esiintyminen on taantunut ulkosaaristossa voimakkaasti. Läntisiltä seurantapaikoilta Tvärminnessä ja Inkoossa rakkolevä on kadonnut kokonaan, Pernajassa rakkolevää vielä kasvaa. Rakkolevän kasvuvyöhykkeellä merialueiden pohja on autioitunutta ja paljaana tai pääasiassa kuolleesta levästä, mikrolevistä ja sedimentistä koostuvan aineksen peitossa.

Lähellä vedenpintaa kasvavat rihmalevät ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Yli 9 metrin syvyydessä elävät lajit eivät myöskään ole ELY-keskuksen keräämien tietojen perusteella taantuneet.

Makrolevät kasvavat omissa kerroksissaan

Makrolevät kasvavat rannikoiden kovilla pohjilla ja muodostavat syvyyssuuntaisia vyöhykkeitä. Kasvua riittää niin syvälle kun valoa on tarpeeksi. Lähimpänä pintaa kasvavat rihmalevät ja niiden alapuolella rusko- ja punalevät. Makrolevät kuuluvat suurikokoisten vesikasvien ryhmään. Niiden tyviosa kiinnittyy alustaan ja varsi hoitaa ravinnonoton vedestä sekä yhteyttämisen.

Yleisimpiä makroleviä Uudenmaan rannikolla ovat viherahdinparta ja rakkolevä. Punalevät kasvavat syvimmällä.

Dec 21

Etelä-Savon ELY-keskus: Jään kokonaispaksuus 11-20 cm riippuen mittauskohteesta

2016-12-21-12_57_13-etela-savon-jaatilannekatsaus-21-12-2016-pdf-nitro-reader-3

Etelä-Savon ELY-keskus mittasi jään paksuutta 20.12.2016 neljällä järvellä maakunnan etelä- ja länsiosassa. Mittauspaikat olivat Ristiinassa sijaitseva Yöveden Kissalahti, Mäntyharjun Pyhävesi ja Korpijärvi sekä Pertunmaan Peruvesi. Mittaukset tehtiin noin 100 metrin etäisyydellä rannasta.

Jääpeitteen kokonaispaksuudet vaihtelivat mittauspaikasta riippuen 11-16 cm:n välillä. Teräsjään osuus oli 10-12 cm ja heikomman kohvajään paksuus 4-5 cm kokonaisjäänpaksuudesta, lukuun ottamatta Ristiinassa sijaitsevaa Yöveden Kissalahtea, jossa kohvajäätä oli lähes puolet kokonaisjäänpaksuudesta (11 cm). Kohvajään osuus kokonaisjäänpaksuudesta on tällä hetkellä paikoitellen suuri. Jää oli useimmissa mittauskohteissa hieman paksumpaa ajankohdan keskiarvoon verrattuna.

Myös valtakunnallisilla jäähavaintopaikoilla (Haukivuoren Kyyvesi ja Haukiveden Oravi) mittaukset tehtiin tiistaina 20.12. Haukivedellä Savonlinnan Oravissa kokonaisjäänpaksuus oli 20 cm. Kyyvedellä kokonaisjäänpaksuus oli vastaavasti 12 cm.

Sääennusteen mukaan ilman lämpötila vaihtelee seuraavat viisi vuorokautta nollan molemmin puolin ja odotettavissa on vesi-, räntä- ja lumisateita. Jäät eivät lähiaikoina tule merkittävästi vahvistumaan. Alueelliset vaihtelut jäänpaksuuksissa ovat edelleen suuria vesistöjen koosta, syvyydestä ja jäällä olevan lumikerroksen paksuudesta riippuen. Suurten järvien selkävesien jää voi olla vielä monin paikoin heikko. Myös virta- ja salmipaikkoja tulee kulkiessa välttää. Jäällä kulkiessa kannattaa pitää mukana turvavarusteita.

Jäätilannekatsaus 21.12.2016 (pdf, 452 kt)

Dec 13

Ilmatieteen laitos – Jään kantavuudesta varmistuttava ennen jäille menoa

sea-ice

Turvallisen jäällä liikkumisen edellytys on, että tuntee jään ja jäällä kulkemiseen liittyvät riskit sekä varustautuu oikein.

Suomen rannikko on pitkä ja jäätalvi alkaa eri aikaan eri osissa maata. Perämeren pohjukassa jäätalvi kestää pisimmillään yli puoli vuotta ja Hangossa keskimäärin runsaan kuukauden. Useina vuosina Hankoa ympäröivillä merialueilla ei jäätä esiinny ollenkaan. Toisaalta jääolot myös saattavat muuttua ratkaisevasti jo jopa muutaman kymmenen metrin matkalla.

“Vaihtelevista oloista johtuen varoituksia pitäisi antaa jonnekin päin rannikkoamme lähes joka päivä, ja tämä veisi varoituksista tehon”, jääasiantuntija Jouni Vainio toteaa.

Ilmatieteen laitos seuraa jäätalven aikana päivittäin Suomea ympäröivien merialueiden jäätilannetta ja tiedottaa siitä tiedotteiden ja jääkarttojen muodossa Yleisradiossa ja Internetissä. Ilmatieteen laitos tekee tiivistä yhteistyötä järvien jäätilannetta seuraavan Suomen ympäristökeskuksen sekä Uima- ja hengenpelastusliiton kanssa ja pyrkii neuvomaan kansalaisia jäällä liikkumisessa.

“Jäällä liikuttaessa tulee aina olla järki mukana. Perussääntö on, että jos ei tiedä varmasti, että jää kestää, on viisainta olla menemättä jäälle. Jäällä liikkuessa tulee ­aina varustautua turvavälinein ja niitä on opeteltava käyttämään. Jokaisella jäällä kulkijalla tulisi riippua jäänaskalit kaulassa siltä varalta, että jää pettää. Avannosta on hyvin vaikea päästä pois ilman apuvälineitä, sillä kylmä kangistaa nopeasti”, Jouni Vainio muistuttaa.

Myös sisävesien suhteen Suomi on pitkä maa ja vaihtelu suurta kuten merialueillakin. Lapin pienillä järvillä tyypillinen jääpeiteaika on 6 – 7 kuukautta, Etelä-Suomen suurten järvien selillä jää on viime talvina ollut kestävää vain 1 – 2 kuukautta. Lisäksi ympäri maata on lukuisia virtapaikkoja, jotka ovat ympäri talven sulia tai heikkoja. Leudontuneet talvet ja sahaava sää edellyttäisi, että heikoista jäistä tiedotettaisiin jossakin päin Suomea talviaikaan lähes joka päivä.

“Suomen ympäristökeskus varoittaa heikoista jäistä aina talvikauden alkaessa ja silloin, kun jäät ovat laajemmilla alueilla vaarallisen heikot. Virallisia mittauspaikkoja on lähes 50 ja jäänpaksuutta mitataan niillä 10 päivän välein. Havaintopaikat ovat melko lähellä rantaa eli selkävesien tilanne voi olla hyvinkin eri. Tämän takia arvio jäällä liikkumisen turvallisuudesta täytyy aina tehdä paikanpäällä olosuhteet huomioon ottaen”, ryhmäpäällikkö Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta huomauttaa.

Luonto-Liitto ja Suomen ympäristökeskus järjestävät tänä talvena Talviseuranta-kampanjan, jolla kannustetaan kaikkia luonnossa liikkujia kirjaamaan talviseen luontoon liittyviä havaintojaan kansalaishavaintojärjestelmään. Havainnot täydentävät viranomaisten seurantatietoja ja tarkentavat kuvaa talvien muuttumisesta ilmaston lämmetessä. Jäillä liikkumisen turvallisuuteen voi vaikuttaa ilmoittamalla omat jäähavaintonsa Järvi- ja meriwikiin: https://www.jarviwiki.fi/talviseurantalahetti/

Meren jäätilanne: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne

Vinkkejä jäällä liikkujille -video: https://youtu.be/KHt2FTXM8SE?list=PLFW1mzDdbY5JYWb3G85HO7-ywul7O0l6Z

http://www.suh.fi/tiedotus/pelasta_ja_pelastu/turvallinen_jaalla_liikkuminen

Järvien jäätilanne: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesitilanne_ja_ennusteet/Jaanpaksuus

 

Dec 08

Pääkaupunkiseudun rannikkovesien tila on heikko

ae6bf40d-2bc0-463a-a59a-a0132ee9e8f0-main_image

Rakkolevän esiintymät heijastavat meren tilan pitkäaikaisia muutoksia. Rakkolevävyöhyke tarjoaa suojaa ja ravintoa lukuisille selkärangattomille, ja myös useat kalalajit lisääntyvät sen suojassa. Kuva: Kaarina Heikkonen.

Pääkaupunkiseudun rannikkovesien tila vaihtelee ekologisen laatuluokituksen mukaan huonosta tyydyttävään. Tila on heikoin suljetuilla sisälahdilla ja paras ulkosaariston ja avomeren rajalla.

Pintavesien ekologisella laatuluokituksella pyritään kuvaamaan sisävesien ja merialueen vesistöjen tilaa kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon elottoman ja elollisen luonnon erityispiirteitä. Ekologinen laatuluokittelu kuvaa pääosin vesistöjen vastetta rehevöittävään kuormitukseen eli ravinnepäästöihin.

Pääkaupunkiseudun rannikkoalueiden vesiin kohdistui voimakas paikallinen ravinnekuormitus aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Vantaanjoki tuo edelleen suuria määriä ravinteita mereen.

”Yhdyskuntajätevesistä peräisin olevaa ravinnekuormitusta on leikattu huomattavasti 1990-luvulta lähtien, ja nykyiset päästöt ovat vain murto-osa huippuvuosien kokonaismääristä. Tästä huolimatta rannikkovesien tila ei ole ekologisen laatuluokituksen mukaan parantunut huomattavasti 1970-luvun tilanteesta”, kertoo tutkija Emil Vahtera Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.

Pitkäaikaisten seuranta-aineistojen mukaan ravinnepitoisuudet ovat päästöleikkausten johdosta laskeneet pintavedessä, mutta vesi on yhä sameaa ja levien määrä suuri. Paikoitellen pohjanläheinen vesi on hyvin vähähappista aivan rannikon läheisyydessä, ja esimerkiksi rakkolevää löytyy alueelta entistä vähemmän menneisiin vuosiin verrattuna.

Heikoimmassa kunnossa alueella ovat Seurasaarenselkä ja Laajalahti, jotka kärsivät edelleen aiemmasta ravinnekuormituksesta ja huonosta veden vaihtuvuudesta.

Voimakas ihmistoiminta ja monimutkaisen ravintoverkon arvaamattomat vasteet hidastavat merialueen tilan palautumista tehokkaista päästövähennyksistä huolimatta.

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen seuranta-aineistojen tuloksia ja viimeisin vuosittain julkaistava merialueen ekologinen laatuluokituksen karttakuva löytyvät Helsingin kaupungin internet-sivuilta: http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto-ja-viheralueet/vedet/itameri/seuranta

Lähde: Sofia Airola ja Emil Vahtera: Pääkaupunkiseudun rannikkovesien ekologinen laatuluokitus – Työkalu rannikkovesien laatuluokituksen laskentaan sekä laatuluokituksen vaihtelu 1970-luvulta nykypäivään. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 9/2016. http://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-09-16.pdf.

Nov 18

Suolapulssien vaikutus näkyy nyt Suomen rannikolla

img_0981

Kuva: Markku Hietavuori

Itämerelle aiemmin tänä vuonna saapuneiden suolapulssien vaikutus näkyy nyt Suomen rannikolla. Helsingin edustalla 46 metrin syvyydessä tehtiin 16.11. normaalista hyvin poikkeavia havaintoja meriveden laadusta.

Pohjanläheisen veden suolaisuus oli 8,03 promillea, kun normaalit arvot alueella tähän vuodenaikaan ovat noin 5,5–6,0 promillen välillä. Helsingin ympäristökeskus on mitannut meriveden suolapitoisuuksia vuodesta 1967 saakka. Nyt mitattu suolapitoisuus on koko mittaushistorian korkein.

Samaan aikaan alueen veden happipitoisuus oli laskenut voimakkaasti ja ravinnepitoisuudet nousseet viisinkertaisiksi edelliseen havaintokertaan verrattuna.

Havainnot kertovat Itämerelle aiemmin tänä vuonna saapuneiden suolapulssien vaikutuksesta Suomenlahdella. Suolapulssit hapettavat Itämeren pääaltaan syvänteiden vesiä, mutta samalla työntävät vanhaa suolaista, hapetonta ja hyvin ravinteikasta vettä Suomenlahdelle ja heikentävät voimakkaasti Suomenlahden syvänteiden tilaa. Vaikutukset näkyvät myös rannikolla, kun Itämeren pääaltaalta työntyvien vesimassojen tilavuus on tarpeeksi suuri.

Suomenlahdelle työntyvät hapettomat ja ravinteikkaat vedet heikentävät pohjaeliöstön tilaa ja saattavat aiheuttaa tulevina vuosina normaalista voimakkaampia sinileväkukintoja.

Nov 17

Syyskierto on toteutunut Nuasjärvellä ja syvänteissä hyvin happea

2016-11-17-13_47_45-kuva-2-pdf-nitro-reader-3

Syvänteiden vedenlaadun tarkkailupisteiden ja purkuputken sijainti Nuasjärvessä.

Kainuun ELY-keskus on seurannut tehostetusti Nuasjärven tilaa ja syyskierron toteutumista. Nuasjärven vedenlaatua on tarkkailtu Terrafamen velvoitetarkkailun vesinäytteenottojen, vedenlaadun kenttämittausten ja jatkuvatoimisten mittausten lisäksi Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) toimesta. Kainuun ELY-keskus tilasi GTK:lta selvityksen eri puolilla Nuasjärveä sijaitsevien syvänteiden vedenlaadusta sekä kuormituksen päävirtaussuunnista. Tutkimusraportti ja kuvaus alapuolisten vesistöjen tilasta julkaistaan vuoden vaihteessa. Myös Suomen ympäristökeskus (SYKE) osallistuu tutkimustulosten arviointiin ja Nuasjärven tilan tulkintaan.

Lokakuun mittaustulokset osoittavat, että syyskierto on toteutunut Nuasjärvessä ja sekoittanut syvänteiden veden alusvettä myöten. Syyskierron toteutumista osoittaa se, että syvänteen vesimassa on kauttaaltaan saman lämpöistä. Veden sekoittumisen ansiosta syvänteiden happitilanne on hyvä. Myös veden suolaisuutta kuvaava sähkönjohtavuus on laskenut huomattavasti. Ainoastaan Ison Selkäsaaren edustalla sijaitsevan syvänteen Nj35 alusveden sähkönjohtavuus on koholla. Tarkkailutuloksien perusteella purkuputken kuormitus on näkynyt selkeimmin syvänteessä Nj35. Purkuputken aiheuttama kuormitus on ympäristöluvan lupaehtojen mukaista. Kainuun ELY-keskus tulee jatkamaan tehostettua Nuasjärven vedenlaadun seurantaa ja tiedottamista.

Nov 08

Ilmatieteen laitos – Jääpalvelu aloitti talvikauden: ensimmäiset jäät näkyvät jo jääkartassa

jaakuusilo_netti

Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelu on aloittanut talvikauden marraskuun alussa julkaisemalla ensimmäiset pintalämpötilakartat. Jääpalvelun päätehtävä talvikaudella on ajantasaisen jäätiedon tarjoaminen talvimerenkulun tarpeisiin.

Jääpalvelun toiminta alkaa loka-marraskuun vaihteessa veneilykauden päättyessä. Marraskuun alusta lähtien julkaistaan meriveden pintalämpötilakarttoja maanantaisin ja torstaisin. Kun Suomen merialueilla on jäätä merenkulkua haittaavassa määrin, aloitetaan päivittäinen jääkarttojen julkaisu. Päätehtävänä Jääpalvelulla on kertoa talvella päivittäinen jäätilanne sekä se, miten se on muuttunut edellispäivästä. Viimeiset jäätiedotukset annetaan yleensä toukokuun loppupuolella.

Rannikoiden sisälahdissa jo jäätä

Maanantaina 7. marraskuuta tehdyssä jääkartassa näkyy ensimmäiset jäät rannikoiden sisälahdissa. Edellisen kerran jäätä jääkarttoihin on marraskuun alkupuolella piirretty talvina 2006–07 ja 2002–03. Tiistaina annettiin ensimmäiset liikennerajoitukset Saimaan pohjoisosiin, jonne marraskuun alun kylmät säät ovat muodostaneet jäätä. Jäiden odotetaan paksuuntuvat loppuviikon aikana Saimaan liikennettä haittaavaksi.

Tällä hetkellä Suomea ympäröivien merialueiden pintalämpötila vaihtelee Perämeren pohjoisosan rannikkovesien noin kahdesta asteesta varsinaisen Itämeren altaan kahdeksaan asteeseen. Verrattuna pitkäaikaisiin keskiarvoihin, on meriveden pintalämpötila Suomea ympäröivillä merialueilla vajaan asteen verran keskiarvojen yläpuolella.

“Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, millainen tulevasta jäätalvesta tulee, mutta jos jotain pitää sanoa, niin sanoisin talvesta tulevan keskimääräisen, kenties talven 1999 kaltaisen”, toteaa Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio.

“Viimeisen parikymmenen talven joukkoon mahtuu monenlaisia talvia. Esimerkiksi talvi 1999 vastaa hyvin 2000-luvun talvien keskimääräistä talvea, kun taas talvi 2008 oli kaikkien aikojen leudoin ja talvi 2011 2000-luvun talvien ankarin”, Jouni Vainio kertoo.

Jääkartta: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne

Oct 31

Pohjois-Savon vesitilannekatsaus 31.10.2016

Kallaveden vedenpinta Itkonniemen asteikolla on NN+ 81,38 m, mikä on 9 cm ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa matalampi lukema. Pohjapatojen käyttöönotosta huolimatta pinta aleni vähäsateisessa lokakuussa 12 cm. Viikonlopun sateet eivät vielä kääntäneet Kallaveden pintaa nousuun. Pohjapatojen ansiosta Kallaveden vedenkorkeus on kehittynyt täsmälleen samalla tavalla kuin viime vuonna. 

Iisalmen reitilläkin virtaamat olivat lokakuussa pienet, mutta pinnankorkeuksien alenema pystyttiin estämään.  Nyt pinnankorkeudet ovat lähestyneet ylärajoja ja juoksutuksia lisätään tarvittaessa. Onki- ja Poroveden säännöstelyluvat sallisivat pienen syyskorotuksen vuoden loppuun, mutta korotusta ei tehdä, mikäli virtaamatilanne ei pakota pinnan nostoon.

Varkauden alapuolella likimain Saimaan tasossa oleva Haukivesi on laskenut lokakuussa 20 cm. Tuntuu isolta pinnanlaskulta, mutta se on ajankohdalle tavallinen kehityskulku. Haukivesi on vielä 15 cm yli ajankohdan keskimääräisen pinnantason.

Nilsiän reitillä Syvärin ja Vuotjärven juoksutus on ollut keskimääräistä pienempää, mutta pinnankorkeudet ovat lähellä keskimääräistä molemmissa järvissä. Juojärven pinnankorkeus on ollut pääosan lokakuuta ajankohdan keskimääräisen korkeuden alapuolella, mutta on nyt nousemassa keskimääräiselle tasolle juoksutusten pienennyttyä. 

Rautalammin reitillä Pielavesi on laskenut lokakuun alusta 9 cm, Iisvesi 7 cm ja Konnevesi 6 cm. Pielavesi ja Konnevesi ovat 13 cm ja Iisvesi 8 cm ajankohdan keskiarvokorkeuden alapuolella.